Merkityksellisyyden jäljillä

Mitä on merkityksellinen elämä? Työkeskeisessä kulttuurissa merkityksellisyydestä puhuminen kytketään usein työelämään, herääkin kysymys, voiko elämä olla merkityksellistä ilman ansiotyötä? Mistä elämän merkityksellisyys kumpuaa eläkkeellä ollessa?

Filosofin matkassa

Olen viime aikoina lueskellut filosofian tohtori Frank Martelan ajatuksia. Martelahan tutkii elämän merkityksellisyyttä, puhuu ja kirjoittaa paljon tästä aiheesta. Lainaan nyt hänen ajatuksiaan hiukan vapaamuotoisesti. Filosofi Martela on määritellyt hyvinvointia ja onnellisuutta neljän käsitteen kautta. Autonomia, kyvykkyys, yhteisöllisyys ja hyväntekeminen. Autonomia ei toteudu ulkoa käskytettynä, vaan sisäisen motivaation ja innostuksen kautta. Kyvykkyys puolestaan on ihmisen tunnetta omasta osaamisestaan, tietoa, että hallitsee tehtävien suorittamiseen tarvittavat taidot. Jos haastetaso on sopiva, voi tekeminen nostaa ihmisen eräänlaiseen huumaan ns. ”flow”- tilaan, motivoituneena ja innostuneena ei huomaa edes ajankulua. Ihmisen hyvinvointi on myös kytkeyksissä muihin ihmisiin, Martelan mielestä ihminen ei ole niinkään yksilö vaan suhdelo. Ihminen tarvitsee yhteisön voidakseen hyvin. Ihmisellä on myös perustarve tehdä hyviä tekoja myös muidenkin kannalta arvioituna. Vaikka Martelan teksteissä ja puheissa korostuukin merkityksellisyyden kokeminen työssä, voi näiden käsitteiden kautta lähestyä merkityksellistä elämää myös eläkkeellä ollessa.

Merkityksellisyyden tunne syntyy siitä, minkälaisia merkityssisältöjä omille tavoitteille ja tekemiselle antaa. Pitääkö puolen tunnin reipasta kävelyä pelkästään turhana ajantappamisena vai tärkeänä toimintona kohti parempaa kuntoa. Tuntuuko opiskelu työväenopistossa tai avoimessa yliopistossa turhalta, kun ei voi hyödyntää oppimaansa ansiotyössä, vai tuottaako opiskelu mielihyvää ja elähdyttävän kokemuksen siitä, että voi oma-ehtoisesti opiskella asioita, joista on aidosti kiinnostunut? Merkityksellisyyden kokemus syntyy siellä, missä on vahvaa sisäistä motivaatiota ja innostusta, parhaimmillaan myös intohimoa.

Itsetutkistelusta innostukseen

SPR:n eläkevalmennuksissa etsitään omia unelmia ja tavoitteita. Mistä olen todella kiinnostunut, mihin haluan omaa aikaani käyttää ja mikä saa minut innostumaan? Tämän pohdiskelun tarkoituksena on auttaa osallistujia kohti oman näköistä ja merkityksellistä eläkeaikaa.

Reilun vuoden eläkkeellä olleena voin hyvin allekirjoittaa filosofi Martelan ”teesit”. Merkityksellisyys on löytynyt omannäköisestä toiminnasta, johon sisältyy niin liikuntaa, opiskelua kun vapaaehtoistyötäkin. Avunantaminen perhe- ja sukuyhteisössä tuottaa hyvää mieltä myös itselle. Osallisuudesta ja elämän merkityksellisyydestä puhutaan usein rinnakkain. Osallisuus ei synny itsestään, mitä aktiivisemmin ottaa vastuutehtäviä esim. harrastus-, järjestö- ja yhdistystoiminnassa, sen vahvemmin voi kokea olevansa osallinen päätöksentekoon ja vaikuttamiseen itselle tärkeissä asioissa. Eläkeläisenäkin haluan pitää mieleni jatkuvasti avoimena uusille haasteille, sellaisille, jotka sytyttävät ja innostavat ja panevat aivotkin töihin.

Innostusta elämään!

Ansu