Saatavilla vain netissä

Sähköiset palvelut yleistyvät ja nopeuttavat asioiden hoitoa. Eläkehakemuksen voi tehdä netissä, reseptit ovat sähköisessä muodossa. Kotikoneen ääreltä voi hoitaa useimmat virastoasioinnit. Tuoko digitalisaatio kaikille lisää hyvinvointia vai syrjäytyykö osa ihmisistä osallisuudesta ja palveluista?

Tietotekniikka syrjäyttäjänä

Kävimme ystäväni Annan kanssa katsomassa elokuvan ”I, Daniel Blake”. Koskettava ja realistinen kertomus siitä, miten ikääntyvän ihmisen syrjäytyminen voi alkaa. Daniel, 59-vuotias rakennusmies, sairastui vakavasti. Toipilaana hän putosi järjestelmien väliin. Ei tarpeeksi sairas eläkkeelle eikä tarpeeksi terve työhön paluuseen. Lopullinen syrjäytyminen tapahtui, kun työvoimahallinnon etuuksien hakemiseen tarvittavat lomakkeet oli täytettävä netissä. Daniel, käsillään ikänsä työtä tehnyt mies, ei hallinnut digitekniikkaa.

Mikä tietotekniikassa pelottaa?

Noin puoli miljoonaa yli 65-vuotiasta ei käytä tietotekniikkaa. Huolestuttavaa. Suomessa, korkean teknologian maassa, on suuri joukko tietotekniikasta syrjäytyneitä ikäihmisiä. Miten he tulevat selviämään lähivuosien yhä kiihtyvämmästä digitalisaatiosta? Kun valtion virastotkin aikovat siirtyä lähes kokonaan sähköiseen informaatioon ja asiointiin, herää kysymys, toteutuuko kansalaisten yhdenvertaisuus palvelujen saatavuuden suhteen?

Mitkä ovat ne asiat, jotka ikäihmisiä huolestuttavat ja voivat aiheuttaa syrjäytymisen tietotekniikasta? Montakin asiaa tuli mieleen. Laite ja ohjelmistojen hankinta ja asennus on tottumattomalle työlästä. Kuinka suojataan omat tiedot ja miten virustorjunta ja sen päivitys hoidetaan? Entä sitten omat taidot ja niiden kehittäminen, mistä saa tarpeellisen perehdytyksen pankki- ja asiointipalvelujen käyttöön, sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan ja muuhun viestintään? Perehdytystä tarvitaan myös koko internet-järjestelmän ja siihen liittyvän terminologian ymmärtämiseen. Koko joukko käytännön asioita ja taitoja, jotka on läpäistävä ennen kuin selviää digitaitojen perustasolle. Lisäksi syrjäyttävinä tekijöinä voivat olla laitteiden kalleus ja hankalat käyttöominaisuudet sekä ikäihmisen terveydelliset seikat, kuten esim. heikentynyt näkö.

Mikä avuksi?

Ystäväni Anna, kohta 70–vuotias, ei ole syrjäytynyt digitekniikasta. Päinvastoin. Hän on mukana edistämässä seniori-ikäisten tietoteknisiä taitoja ja antamassa omaa asiantuntijuuttaan seniorinettihankkeisiin.

Monet ikääntyvät kertovat saavansa apua digitaaliseen asiointiin sukulaisilta. Oma tytär, vävy tai lapsenlapsi auttaa. Hyvä niin, mutta kaikilla ei ole näitä auttavia ihmisiä lähipiirissä. Siksi onkin erinomaista, että seniorityön alalla toimivilla järjestöillä on hankkeita, joiden avulla ikäihmisten digitaalista osaamista ja ymmärrystä pyritään vahvistamaan. Kirjastoista ja työväenopistoista löytyy niin ikään perehdytystä. Meillä äskettäin eläkkeelle siirtyneillä on pääsääntöisesti hyvät tai kohtalaiset tietotekniikkataidot. Omia taitoja onkin pidettävä yllä ja aktiivisesti kehitettävä. Voisimmeko myös Annan tavoin ryhtyä itseämme vanhemmille opastajiksi ja avustajiksi tietotekniikan maailmassa? SPR:n ystävätoiminnassa kohdataan paljon ikäihmisiä, löytyisikö siinä toimintaympäristössä digivalmennuksen ja vertaisohjauksen paikkoja? Yhteistyötä voisi tehdä muiden järjestöjen ja eri oppilaitosten kanssa.

Vapaaehtoisten ja omaisten avulla ei ongelmaa kokonaisuudessaan ratkaista. Meneillä olevassa suuressa sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksessa tulisikin vanhusten tarvitsemia palveluja tarkastella uudesta näkökulmasta. Ruoka, puhtaus, turvallisuus ja sairauksien hoito ovat perusasioita, sen lisäksi tulisi turvata oikeus osallisuuteen. Tarjoan nyt oman mielipiteeni. Tietotekniikan taitojen valmennukseen ja nettiasiointiin vanhukset tarvitsevat avukseen julkisen varoin palkatun digiasiainneuvojan, jonka tehtävänä on huolehtia, että myös ikäihminen pysyy osallisena omien asioidensa hoidossa ja yhteiskunnassa ja saa digitalisaatiosta lisäarvoa arjen toimintaan ja elämään sekä turvallisuuteen.

Pienenä loppukevennyksenä sinänsä vakava asia. Kuulin radion ajankohtaislähetyksessä keskustelun kyberturvallisuudesta. Tieto, joka on verkossa, ei olekaan turvassa, kaikkea voidaan urkkia. Niinpä esimerkiksi huippuvirkamiehet ovat siirtyneet kokouksissaan käyttämään paperia ja kynää sekä kirjoituskonetta. Voihan myös olla, että joissakin asioissa on mentävä kehityksessä taaksepäin ja palattava vanhoihin käytäntöihin.

 

Reipasta talven jatkoa!

Ansu