Kertomuksia ystävyydestä

 

Ystävät Eva ja Anneli

Eva Grönfors on 83-vuotias virkeä eläkeläinen. Hän on alun perin Paraisten tyttöjä, mutta turkulaistunut jo vuonna 1947. Eva pärjäilee edelleen kotonaan, vaikka liikuntakyky on pahasti heikentynyt.

Hän valmistaa ruokansa ja leipookin joskus. Lapset käyvät viikonloppuisin ja kotipalvelu pistäytyy auttamassa, mutta viikot tuntuvat seurallisesta Evasta pitkiltä. Ulos ei pyörätuolilla pääse yksin, jo hissin raskas ovi tekee tenän. Myös vanhat ystävät alkavat olla huonokuntoisia, ja he pitävät yhteyttä lähinnä puhelimitse.

Muutama vuosi sitten fysioterapeutti ehdotti Punaisen Ristin ystävää ulkoilukaveriksi. Eva soittikin Turun osaston ystävänvälittäjälle, mutta tämä kertoi, että ystävistä on pulaa. Muutaman kuukauden kuluttua Anneli kuitenkin otti yhteyttä, ja siitä alkoi nyt kolme vuotta kestänyt ystävyyssuhde.

Eva ja Anneli tapaavat yleensä kerran viikossa. Joskus vain jutellaan ja kahvitellaan tai ulkoillaan kotipihassa. Mutta usein lähdetään kauppareissulle. Evasta on mukava valita itse tarvitsemansa ja samalla näkee ihmisiä ja voi olla hiukan ulkonakin. Monessa paikassa on yhdessä käyty: joskus lounaalla, kampaajalla, lääkärissä, hautausmaalla, konserteissa, Lehmusvalkaman tilaisuuksissa, laivaristeilyllä. Tällä viikolla mennään jalkahoitoon, ja on mietitty jopa lähtöä Viking Gracella risteilemään. Eva kertoo iloinneensa myös siitä, että Anneli on käynyt häntä tapaamassa silloinkin, kun hän on joutunut olemaan sairaalassa.

Anneli Suominen jäi muutama vuosi sitten eläkkeelle. Punaisen Ristin toimintaan osallistumiselle oli nyt aikaa, joten hän kävi ystäväkurssin ja ryhtyi Evan ystäväksi. Anneli kertoo, että Evan luo on aina mieluista lähteä. Hän on tutustunut virkeään ja viisaaseen Evaan, ja saanut paljon enemmän kuin antanut.