Maiju Jolma-Taylor, ehdolla hallituksen jäseneksi
 

1. Millä tavalla Punaisen Ristin pitäisi nyt vaikuttaa yhteiskunnassa?

Usealla tasolla.

Punainen Risti on mukana yhteisöjen arjessa. Mahdollisuuksien mukaan järjestömme eri toimijat voivat olla avun tarpeiden havainnoitsijoita ja äänitorvia, paikallisesti ja alueellisesti.

Kansallisesti on tärkeää, että olemme järjestön periaatteiden puolestapuhuja ja Punaisen Ristin arvomaailma näkyy yhteiskunnallisessa keskustelussa. ”Muukalainen on ystävä, jota et tunne” –slogan järjestön 90-luvulla julkaistusta monikulttuurisuus materiaalista on viesti jonka ajankohtaisuus ei ole kadonnut mihinkään. 

Erityisesti nyt Ukrainan kriisin ja Sudanin taistelujen näkökulmasta on ehdottoman oleellista, että SPR pitää yllä ja osallistuu yleiseen keskusteluun humanitaarisen oikeuden merkityksestä kansainvälisissä konflikteissa.

Tämän lisäksi tarvitaan aktiivista viestintää Punaisen Ristin yleismaailmallisesta roolista, vapaaehtoistoiminnan muodoista eri maissa ja järjestön kansainvälisistä avustusoperaatioista.
 

2.            Millaisia mahdollisuuksia ja haasteita Suomen Punaisen Ristin toiminnalla on tulevien kolmen vuoden aikana?

Ajassa eläminen ja uudistuminen ovat mielestäni Suomen Punaisen Ristin vahvuuksia. Järjestö on tekijöidensä näköinen vapaaehtoisten verkko, joka antaa tuen tarttua ympärillämme näkyviin haasteisiin.

Hyvinvointialueiden käynnistyminen tänä vuonna ja kuntien roolin muutos tulee näkymään laajasti järjestösektorilla, myös Punaisessa Ristissä. Tekemisen ja mahdollisuuden paikat tässä tulee kartoittaa paikallisesti ja alueellisesti.  
 

3.            Minkälaista koko järjestöä hyödyttävää osaamista ja/tai vahvuuksia toisit hallituksen työskentelyyn?

Toimin aluekehitykseen ja rahoitukseen liittyvissä asiantuntijatehtävissä Suomen pohjoisimmassa maakunnan liitossa. Minulla on ymmärrystä Lapin ja laajemmin Itä- ja Pohjois-Suomen harvan asutuksen alueesta, ja niistä elinkeinojen, väestömäärän ja logistiikan tuomista haasteista, jotka täällä vallitsevat.  Kansalaisjärjestötoimintaa täällä pohjoisessa rajoittavat pitkät välimatkat ja vähenevä väestö.  Nämä samat asiat ovat myös niitä miksi Punaisen Ristin olemassaolo paikallisella tasolla on tärkeämpää kuin koskaan. Näen, että järjestö on tärkeä osa pohjoisen alueen huoltovarmuutta.

Minulla on myös vahva tausta järjestökehittämisestä vapaaehtoisena, luottamushenkilönä ja työntekijänä, kotimaassa kuin kansainvälisesti. Olen delegaattina ja Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun Liikkeen nuorisokomitean jäsenenä ollut mukana kehittämässä monien eri sisarjärjestön ja liikkeen vapaaehtoisuuden tapoja, tukimuotoja, ohjelmia, sääntöjä ja strategioita.

Aikaisemman, kansainvälisen työurani vuoksi humanitaarisen avun koordinaation mekanismit ovat minulle tuttuja. Järjestömme on tässäkin avun ketjussa, tärkeä ja oleellinen, mutta ei ainoa palanen.   

4.            Paljonko voit käyttää aikaa tehtävään, johon olet ehdolla, ja mahdollistaako elämäntilanteesi ajankäytön myös arkena?

Olen toiminut Suomen Punaisen Ristin hallituksessa aiemmin (n. 20 vuotta sitten!), joten minulla on jonkinlainen käsitys tehtävän aikatarpeista. En näe ajankäytöllisiä konflikteja tehtävän hoitamiseen, sillä teen pitkälti aikaan ja paikkaan sitoutumatonta asiantuntijatyötä.
 

5.            Kuinka Punaisen Ristin vapaaehtoistoimintaa tulisi kehittää?

Vapaaehtoisuuden polkua on kehitetty monella eri tavalla vuosien saatossa. Punaisen Ristin tarjotin on täynnä mielekästä tekemistä. Digi-työkalujen myötä on alennettu sitä kuuluisaa kynnystä astua sisään järjestöön. Tämän työn tulee mielestäni jatkua. Uusia silmiä, ajatuksia ja käsiä tarvitaan.

Samalla kannan huolta niistä vapaaehtoisista, jotka ovat vastuussa toiminnan organisoinnista, osastojen kantavista voimista. Heidän työtaakkansa ei saa kasvaa, päinvastoin.  

Mielenkiintoisena seuraan hieman surullista trendiä, jossa lisääntyvässä viestien ja sosiaalisen median maailmassa yksinäisyys kasvaa. Vapaaehtoistoiminta voi tarjoaa tekemisen ja nähdyksi tulemisen paikkoja.  Tähän vastauksena on varmaan monia keinoja. Yhtenä sellaisena voisi toimia esimerkiksi osallistua Harrastamisen Suomen malli –toimintaan yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa riippuen paikkakunnan tarjonnasta. 
 

6.            Kuinka Suomen Punaista Ristiä tulisi kehittää?

Toimintaa on kehitetty ja kehitetään järjestön arvopohjan kautta. Vuosikymmenten varrella on uusia toimintamuotoja tullut mukaan ja vanhoja hävinnyt. Minusta järjestön orgaanisuus on sen vahvuus. Toiminnan tukijärjestelmän tulee myös olla ketterä ja vastata toiminnan tarpeisiin ajassa eläen.

Punainen Risti on valmiusjärjestö. Näen, että sillä on oleellinen rooli paikallisen ja alueellisen huoltovarmuuden rakentajana. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja siihen liittyvät varautumisen skenaariot ovat osa valmiutta.

Talouden ylläpidon näkökulmasta ajattelen, että Suomen Punaisella Ristillä on ollut monia eri tulomuotoja, riippuen siitä, miten yhteiskunnan rakenteet ovat vuosien varrella tukeutuneet järjestöjen tuottamiin palveluihin. Tässäkin tarvitaan uudistumiskykyä ja uusien avauksien kokeiluja.