Pekka Piri, ehdolla hallituksen jäseneksi

1. Millä tavalla Punaisen Ristin pitäisi nyt vaikuttaa yhteiskunnassa?  

Maailma on jatkuvasti muutoksessa. Inhimillinen kärsimys ei valitettavasti ole kadonnut. On sotia, rasismia ja suuria globaaleja haasteita, kuten ilmastonmuutos.

Punaisen Ristin on oltava mukana muuttuvassa maailmassa. Meidän on oltava osallisena yhteiskunnallisessa keskustelussa niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Pitää olla uskallusta tehdä ulostuloja heikkojen ja hauraiden puolesta. Arvomme on oltava aina näkyvissä.

Punaisen Ristin tulee tuoda selvästi esille, että olemme kansalaisjärjestönä koko kansan auttamiskanava: meiltä saa apua ja meidän kauttamme voi antaa apua. Meidän pitää nähdä ilon ja toivon järjestönä.

Punaisen Ristin tulee luoda toimintaa, johon kaikki voivat mennä mukaan. Arvomme, perusperiaatteemme on oltava näkyvissä. Punaisen Ristin on luotava ilmapiiri, jossa jokainen työntekijä ja vapaaehtoinen tuntee työnsä arvokkaaksi.

Punaisen Ristin pitää olla hyvin verkottunut eri toimijoiden kanssa. Tästä työstä on hyvänä esimerkkinä yhteistyö viranomaisten kanssa (esim. Vapepa).

Meidän on kohdattava kaikenlaisia ihmisiä: on mentävä kouluihin ja vanhainkoteihin. Kouluissa on jaettava arvomme nuorisolle ja tehtävä yhteistyötä heidän kanssaan tulevaisuutta silmällä pitäen.

Me vaikutamme usein perustoimintojemme kautta. Osastotoimintamme on järjestömme perusta. Se voi olla jollekin koko elämän pituinen retki tai jollekin yksi hetki osallistumalla esimerkiksi Nälkäpäivään.

2. Millaisia mahdollisuuksia ja haasteita Suomen Punaisen Ristin toiminnalla on tulevien kolmen vuoden aikana? 

Punainen Risti on suuri järjestö, jolla on paljon jäseniä. Meitä kuullaan ja meillä on mahdollisuus olla arvovaikuttaja yhteiskunnassa.

Jäsenmäärämme on kuitenkin useana vuotena vähentynyt. Nuoret ja nuoret aikuiset ovat hyljänneet meidät - ainakin osittain. Nuorisojäseniä kyllä jonkin verran liittyy järjestöömme, mutta toiminnassamme se ei juurikaan näy.

Jäsenhankintakeinoja on kehitettävä, jotta roolimme yhteiskunnassa olisi jatkossakin painava. On panostettava kouluihin ja muihin organisaatioihin, joissa on paljon nuoria.

Viranomaisten kanssa on jatkettava ja kehitettävä yhteistyötä (esim. hyvinvointialueet).

Osastojen tukeen on panostettava. Jokaisen on pystyttävä tekemään ylpeydellä ja ilolla työtä. Osastojen kummitoimintaa on tuettava.

Jokaisen osaston Suomessa on oltava vähintään perustoiminnan osasto.

Olisi hyvä, että jokaisella osastolla oli edes jonkinlainen kehittämissuunnitelma.

Maailmalla tapahtuu paljon odottamattomia asioita. Järjestön on pystyttävä lieventämään omalla osallaan inhimillistä kärsimystä. On edelleen pidettävä mm. ilmastonmuutos mielessä ja kehitettävä keinoja sen torjumiseen. Ihmisten resilienssikykyä on kasvatettava.

Suuressa järjestössä on viestinnällä tärkeä rooli. Sitä on kehitettävä niin järjestön sisällä kuin ulkopuolellakin. Meidän äänemme on saatava paremmin kuuluvaksi.

Jotkut toimintamuotomme eivät ehkä kohdistu riittävästi juuri eniten apua tarvitseville. On myös tarkoin mietittävä, onko meidän toimintamme riittävää, vai voisiko tulla jokin uusi toimintamuoto mukaan. Tavoitammeko varmasti tasapuolisesti kaikki ihmiset?

3. Minkälaista koko järjestöä hyödyttävää osaamista ja/tai vahvuuksia toisit hallituksen työskentelyyn? 

Koulutukseltani olen filosofian maisteri ja ammatiltani lukion rehtori jo yli 20 vuoden ajan. Työssäni tapaan ihmisiä ja olen mukana erilaisissa taustayhteisöissä. Vastaan myös lukioni miljoonien eurojen budjetista. Olen vahvasti verkostoitunut ja tunnen erityisesti nuorten elämää. Olen useissa kansallisissa kuin kansainvälisissäkin hankkeissa mukana.

Minulla on työnohjaajan koulutus. Olen auttanut osastoja heidän haasteissaan ja luonut vahvaa yhteisöllisyyttä eri osastojen toimintakulttuureihin. Olen tehnyt myös yhteistyötä Veripalvelun ja Kontin kanssa. Veripalveluyhteistyössä lisättiin vahvasti Espoossa nuorten verenluovuttajien määrää ja Kontti-yhteistyössä Espoon lukioverkostoa innostetaan Kontti-keräyksiin.

4. Paljonko voit käyttää aikaa tehtävään, johon olet ehdolla, ja mahdollistaako elämäntilanteesi ajankäytön myös arkena? 

Olen ollut osastotyössä (Tapiolan osasto, Espoo), Helsingin ja Uudenmaan piirin piirihallituksessa täydet kaudet ja järjestön valtuustossa. Vuosia on kertynyt järjestössä yli 25. Olen vetänyt monia järjestön työryhmiä ja olen jatkuvasti monessa mukana. Tällä hetkellä olen vetämässä vapaaehtois- ja osastotoiminnan kehittämisen työryhmää.

Työnantajani Espoon kaupunki on ollut hyvin joustava ja ylpeäkin vapaaehtoistyöstäni.

Olen täysin sitoutunut tähän tehtävään, jos minut valitaan. Pystyn järjestämään tarvittavat resurssit myös arkena.

Koen, että Punaisen Risti on hyvin lähellä sydäntäni - aina on aikaa siihen, johon sydän kutsuu.

5. Kuinka Punaisen Ristin vapaaehtoistoimintaa tulisi kehittää? 

Tärkeä kysymys, koska toimintamme ydin on nimenomaan vapaaehtoistyössä.

Sivusinkin tätä asiaa osittain kysymyksessä kaksi.

On tärkeää, että jokainen vapaaehtoinen on ylpeä toimija ja kokee työnsä merkitykselliseksi.

Osastoja on tuettava ja kannustettava yhteisteistyöhön muiden alueen osastojen ja toimijoiden kanssa. Osastotukea ja kummitoimintaa on myös kehitettävä.

On luotava edellytykset, että uudella vapaaehtoisella on helppo tulla mukaan toimintaan ja että hänet otetaan ilolla vastaan. Toiminnan on oltava lähellä ihmistä.

Vapaaehtoisilla voi olla erilaisia tarpeita vapaaehtoistyölle. On kehitettävä sitä, että voimme antaa iloa vapaaehtoistoiminnasta eri elämäntilanteessa oleville ihmisille: joku voi sitoutua esim. kaksi kertaa viikossa ja toinen kerran vuodessa vain esim. Nälkäpäivään.

Osastojen näkyvyyttä eri alueiden toimijana on lisättävä. Osastojen on näyttävä ja otettava kantaa alueen asioihin, jotka liittyvät esim. järjestömme perusperiaatteisiin. Osastojen viestintää on myös kehitettävä.

Järjestössämme olisi varmasti mietittävä myös osastojen hallinnon keventämistä. Riittäisikö esim. yksi vuosikokous ja voisiko toimintatilastojen tekeminen olla osastoja vähemmän kuormittavaa?

Osastoja on rohkaistava, koulutettava, kannustettava tekemään työtä viranomaisten kuten uusien hyvinvointialueiden kanssa.

Itse koen, että osastoissa ei ole riittävästi kansainvälistä toimintaa, vaikka meidät tunnetaan vahvasti kansainvälisenä toimijana

Tätä asiaa on mietittävä. Miten halukkaita osastoja voisi tukea kansainväliseen toimintaan?

Viimeisenä tärkeänä kehittämiskohteena tuon esille nuoret.

Osastojen on saatava nuoria enemmän mukaan. Kannustetaan ja mietitään yhdessä uusia nuoria innostavia toimintamuotoja ja mennään sinne, missä nuoria on, kuten kouluihin. Tässä toimintakentässä heitän myös pallon piireille ja keskustoimistolle. Kysytään nuorilta, mitä he haluavat, perustetaan pilotteja, annetaan onnistumisille ja epäonnistumisille tilaa. Koulujen uudet opetussuunnitelmatkin luovat nuorten ja koulujen kanssa yhteistyölle otollisen maaperän. Nyt on laitettava homma käyntiin.

Tämä on myös alue, jonka erityisesti koen vahvuudekseni.  Mielelläni haluaisin ottaa itse osaa tämän tärkeän alueen kehittämistyöhön.

6. Kuinka Suomen Punaista Ristiä tulisi kehittää? 

Koen, että järjestömme näkyvyyttä olisi pyrittävä lisäämään. Keinoina voisi olla vahvempi valtakunnallinen ja paikallinen näkyvyys meille tärkeissä yhteiskunnallisissa asioissa. Meidän on osattava ottaa selkeämmin kantaa julkisuudessa heikkojen puolesta.

Punainen Risti on järjestö, jolla on mm. lukuisia toimintamuotoja ja laitoksia (Veripalvelu, Turvatalot, Kontit). Näiden välistä yhteistyötä on edelleen kehitettävä. Puhallammeko aina yhteiseen hiileen?

Jäsenmäärän laskuun viittasin jo 1. kysymyksen vastauksessa. Tämä vaatii erityisiä toimenpiteitä. Olemmeko hylkäämässä nuorison? Otammeko toiminnassa huomioon koko yhteiskuntamme kirjon? Entä harvaanasutut seudut ja suurkaupunkialueet?

Tavoittaako toimintamme kaikki apua tarvitsevat tai onko edes mahdollista tavoittaa? Palvelevatko toimintamuotomme riittävästi tätä päivää? Pitäisikö tuoda jotain uutta tai poistaa vanhaa?

Joskus mietin myös organisaatiotamme. Onko osastorakenteemme riittävän tehokas ja palveleeko se tätä päivää? Entä piirien rooli? Osaavatko piirit esim. riittävästi palvella osastoja ja tuetaanko riittävästi osastojen yhteistyötä? Palkitsemmeko ja kannustammeko riittävästi vapaaehtoisia?

Nälkäpäivä on yksi Punaisen Ristin tunnetuimmista toiminnoista. Itse haluaisin kehittää sitä osittain tekemisen ja yhteisöllisyyden suuntaan. Viittaan tässä esim. Unicef- kävelyyn.

Kaksikielisyys järjestössämme aina välillä puhuttaa. Meidän on pyrittävä tarjoamaan jatkossakin yhtäläiset mahdollisuudet niin suomen kuin ruotsinkielisillekin.

Minusta tärkeää, että osaamme reagoida yhteiskunnallisiin muutoksiin riittävästi ja riittävän ajoissa. Vai osaammeko?

Suomen Punainen Risti tunnetaan kansainvälisestä työstä, mutta toivon, että panostaisimme entistä voimakkaammin myös kotimaan näkyvyyteen.

Olen ylpeä, että järjestömme on voimakkaasti reagoinut globaalisiin haasteisiin, kuten ilmastomuutokseen.

Otin esille useita kehittämiskohteita, mutta koen ylpeänä, että sellaisella järjestöllä kuin Punainen Risti omine periaatteineen, on vahva paikka sekä kotimaassani että ulkomailla.