Tuula Oksanen, ehdolla hallituksen varapuheenjohtajaksi ja jäseneksi 

1. Millä tavalla Punaisen Ristin pitäisi nyt vaikuttaa yhteiskunnassa?

Punaisen Ristin periaatteet ja arvot ovat erittäin tärkeitä nyky-Suomessa.

Taustalla on monia joka suomalaiselle nykyarjessa tärkeitä asioita, kuten (1) Ukrainan sota, joka on tuonut kansainväliset kriisit lähemmäksi meitä kaikkia ja toivottavasti se auttaa suomalaisia suhtautumaan myönteisemmin kaikkeen humanitaariseen apuun  (2) hyvinvointivaltion tiukat haasteet, kun nuoret voivat huonosti, mielenterveysongelmat lisääntyvät kuten myös syrjäytyminen ja yksinäisyys kaikenikäisissä ja eriarvoisuus sekä (3) tulevan hallituksen politiikka, jonka pelätään leikkaavan kaikista heikompiosaisilta.  

Siksi ajassamme on tarve avarakatseiselle ja puolueettomalle näkemykselle humanitaarisuudesta, inhimillisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja eriarvoisuuden vähentämisen merkityksestä. Hienosti Punaisen Ristin rooli on tullut näkyväksi esimerkiksi vastaanotto- ja valmiustoiminnassa. Suomen Punaista Ristiä tarvitaan nyt proaktiivisena toimijana sekä puolestapuhujana heikompiosaisten ja haavoittuvien ryhmien puolesta.

2.       Millaisia mahdollisuuksia ja haasteita Suomen Punaisen Ristin toiminnalla on tulevien kolmen vuoden aikana?

          SPR on vahva yhteiskunnallinen toimija. Ja yhteiskunnallisia haasteita riittää. Mutta mahdollisuudet ovat usein omissa käsissämme.

Omassa toiminnassamme suurin haaste on vapaaehtoisten määrä. Koska toiminta nojaa pitkälti vapaaehtoisiin, ja siltä pohjalta esim. luvataan tiettyä alueellista valmiutta, meidän pitää tehdä kaikkemme nykyisten vapaaehtoisten hyvinvoinnin edistämiseksi (tarkoitan esim. tietojärjestelmien kehittämistä vapaaehtoistoiminnan näkökulmasta) ja uusien vapaaehtoisten osallistumiskynnyksen mataloittamiseksi ja vastaanoton kehittämiseksi.

          Talous on myös haaste. Esimerkiksi piirien taloudessa on haasteita. Koko järjestöä ajatellen on merkittävää, miten uusi hallitus ratkaisee maahanmuuttoon liittyvät kysymykset. Talouskysymyksiin liittyy myös se, millaisena toimijana SPR nähdään paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti.

Kokonaisuus on myös haaste. Suomi on ”alueiden Suomi”. Voisimme pohtia ja arvioida SPR tilannetta myös alueellisesti. Mitkä asiat ovat kullekin piirille tärkeitä ja miksi? Mikä on alueellisen yhteistyön taso? Miten sitä voisi viedä eteenpäin? Osastot ovat erittäin tärkeä osa tätä auttamisenketjua ja yhteistä Punaista Ristiä; piirit tukevat läheisillä kontaktillaan piirinsä osastojen toimintaa. Voisiko osastojen yhteistyötä lisätä?

Mahdollisuuksia on paljon, koska SPR on tunnustettu sekä arvostettu toimija. Yhteistyö muiden järjestöjen kanssa tuo paljon mahdollisuuksia.

3.         Minkälaista koko järjestöä hyödyttävää osaamista ja/tai vahvuuksia toisit hallituksen työskentelyyn?

Minulla on laaja ja pitkäaikainen (yli 35 v) kokemus toiminnasta vapaaehtoisena SPR:ssä (nuorisotoiminta, ensiaputoiminta, varainkeräys, suurtapahtuman järjestäminen, ruoka-apu ym.) sekä luottamustoimista järjestön kaikilla tasoilla. Olen ollut myös SPR-edustajana ja delegaation johtajana kansainvälisissä kokouksissa.

Työssäni yliopistossa työterveyden professorina seuraan tarkasti hyvinvointiyhteiskunnan muutoksia, hyvinvointierojen kasvamista, terveyden ja työelämän polarisoitumista sekä työelämän tilaa. Kuulun moniin kotimaisiin ja kansainvälisiin verkostoihin, joissa kuulen heikkojakin signaaleita siitä, mihin suuntaan hyvinvointirintamalla ollaan menossa. Pidän tärkeänä eriarvoisuuden vähentämistä sekä osallisuuden ja yhteisöllisyyden lisäämistä. Niitä olen myös työssäni tutkinut työelämän ja työterveyden kannalta. Olen havainnut työelämässä saman köyhyyden lisääntymisen, polarisoitumisen ja mielenterveyshäiriöiden lisääntymisen, jota Suomessa tapahtuu laajalti ja olen siitä huolissani Suomen tulevaisuuden kannalta.

4.        Paljonko voit käyttää aikaa tehtävään, johon olet ehdolla, ja mahdollistaako elämäntilanteesi ajankäytön myös arkena?

          Teen asiantuntijatyötä pääosin etänä Turusta. Saan yleensä määritellä kalenterini itse ja mihin ajankohtaan sijoitan työaikani, joten voin osallistua myös arkipäivinä. Vain silloin, kun minulla on lähiopetusta Kuopiossa (n. 3 viikkoa/vuosi), olen täysin kiinni työssäni siellä.

5.      Kuinka Punaisen Ristin vapaaehtoistoimintaa tulisi kehittää

Kun ruoka-aputoiminta Turun ylioppilaskylässä alkoi perjantaisin helmikuussa, ja liityin mukaan, tajusin ”tulleeni kotiin, ideologisesti”.  Toiminta on äärimmäisen sujuvaa järjestöyhteistyökumppanin avulla, se on myös ekologista mukaan tulleiden ravintoloiden halusta vähentää hävikkiä ja meistä mukavaa, suvaitsevaa ja kaikki huomioon ottavaa. Avunsaajat eivät ole ”avunsaajia” vaan jokainen ”antaja” ja ”avunsaaja” on samanvertainen. Ja olemme saaneet toimintaan mukaan uusia vapaaehtoisia matalalla kynnyksellä. Myös avunsaajissa on ollut kiinnostusta liittyä joukkoon ”pöydän toiselle puolelle”. Se varmaan on yksi tavoitekin.

Toiminta on pienuudessaankin hyvin yhteisöllistä. Ja olemme jo keskustelleet miten yhteisöllisyyttä voisi lisätä. Yhteinen ruokailu, yhteisölliset aamiaiset tms. Pieni vapaaehtoisyhteisömme on monimuotoinen ja monikielinen. Meidän hyväntuulisuutemme välittyy avunsaajille, jotka toisinaan jäävät keskustelemaan pitemmäksikin aikaa kanssamme. Jokainen punaisen ristin vapaaehtoinen on kuitenkin ”SPR-brändin edustaja”.

Viimeksi ruokajakelussa liivimme herättivät kahdessa vanhemmassa rouvassa kiinnostusta: mitä tarkoittaa ykseys. Pääsin siis jopa näin lyhyessä tapaamisessa keskustelemaan punaisen ristin periaatteista ja kuuntelemaan miltä ne kuulostavat arjessa. Saattaisi olla, että voisimme paremmin erottua muista järjestöistä tuomalla esiin periaatteitamme; tällä hetkellä emme erotu.

6.      Kuinka Suomen Punaista Ristiä tulisi kehittää?

Kts muut vastaukseni. Uudet avaukset, kuten ruoka-apu, ovat olleet hyviä, mutta meidän pitää olla selkeitä siinä kohdistammeko toimintamme ”koko kansalle” vai ”riskiryhmille”. Ja mitä valittu strategia tuo tullessaan. Ja koska painetta on esimerkiksi mielenterveyden edistämiseen liittyvään toimintaan, on muutama hetki mietittävä, mikä on ydinosaamistamme ja mikä ei. En pidä ajatuksesta, että meistä tulee ”kaiken avun kauppa”.