Helmi-maaliskuun vaihteessa saimme osallistua SPR:n järjestämään Täyttä elämää eläkkeellä –valmennukseen.

Ensimmäinen tapaamisemme vasta paljasti minulle, että ihan oikeasti minä lähden viimeiselle vuosilomalle jo tänä vuonna ja sitten ensi vuoden alussa eläkkeelle. Olenko näin vanha? Mihin työelämä oikein hurahti? Monenlaisia ajatuksia vaelsi päässäni.

Kurssilla olimme varmasti kaikki avoimesti oma itsemme. Työminä oli jäänyt työhuoneeseen.

Kolmella tapaamisellamme teimme sopivasti tehtäviä, joissa pohdittiin jo alusta pitäen ”mitä minä haluan tehdä”. Juuri niin, tuntui kuin ensimmäistä kertaa elämässäni saisin ajatella ”mitä odotan elämältäni”.

Suuri muutos

Muutoksesta on ainakin kyse. Sitä asiaa on ainakin kymmenen vuotta töissä toisteltu, organisaation muutos, työtehtävien muutos. Ei saa olla muutosvastarintaa! Voiko eläkkeelle jäävällä olla muutosvastarintaa? Onhan sitä, tai ainakin pelkoja millaista se sitten on.

Keskusteluista ideoita

Ryhmämme keskustelut auttoivat minua tekemään jo konkreettisia suunnitelmia. Terveys on se perusta, jolle voi rakentaa myös uutta harrastetta. Minulla ainakin liikunta monipuolistuu. Kulttuurin harrastus voi jopa lisääntyä, koska on aikaa lukea tai mennä ilmaiskonsertteihin. Ystäviä ja sukulaisia voi tavata enemmän. Mitenkähän matkustelu onnistuu?

Parisuhde voi kuulemma kärsiä, koska nyt kumpikin on todennäköisesti kotona yhä enemmän. Näistä siis pitää puhua: tarpeista, toiveista. Yhteistä meillä on ainakin pyöräily, kuntosali, ooppera, teatteri. Niistä pääsemme nauttimaan enemmän yhdessä.

Pärjäänkö eläkepalkallani?

Keskusteluissa vilahti myös raha. Ai niin, eläkettähän saa noin puolet nykyisestä palkasta. Ostoksilla olisi aikaa käydä, mutta mitään heräteostoksia ei saisi tehdä. Tutkin kotona kaapit ja tein havainnon: jakkupukuja, suoria housuja, paitapuseroita. Aivan vääränlaisia. Jatkossa tarvitsen verkkareita, huppareita, lenkkareita, trikoita. Siis tyhjentämään kaapit UFF:iin työvaatteita tarvitseville.

Luopumisen haikeus ja ilo

Jollain tavalla olo on jo nyt haikea, mutta samalla iloisen riehakas. Kerrankin saan tehdä mitä haluan ja saan vielä ”palkkaa”.

Hyvinvointia ja onnellisuutta pitää vaalia ja sitä saa niin monista asioista: liikunnasta, kulttuurista, omassa kodissa viihtymisestä, rakkauden tunteesta ja sen saamisesta, uuden oppimisesta. On hyvä muistuttaa itseään niistä hyvistä asioista mitä jo on. Olen päättänyt tehdä joka päivä yhden minua kiinnostavan asian, ja luulen niitä riittävän.

Soile Thalén