Saavutettuani jo ensimmäisen mahdollisen eläköitymismahdollisuuden ovat minullakin kysymykset eläkkeelle siirtymisestä vain lisääntyneet. Tunnen olevani terve, osaava ja energinenkin eikä sohvankannella lepääminen sopisi minulle ollenkaan (vielä).

Kun sitten satuin näkemään televisiosta ohjelman, jossa käsiteltiin valmentautumista eläkkeelle, havahduin siihen, että pitäisikö minunkin? Niinpä seuraavana päivänä innostuneena googlasin haulla eläkevalmennus. Päädyin Punaisen Ristin Rednetin sivustolle, jossa toden totta kerrottiin valmennuskursseista asian tiimoilta. Olin ällikällä lyöty ja ihmeissäni, miksi kukaan ei ollut aikaisemmin kertonut asiasta minulle!  Aikani etsittyäni löysin kursseja muilta paikkakunnilta Suomessa, mutta ei mitään omalta paikkakunnaltani. Tästäpä nousi avunhuuto projektityöntekijälle nimimerkillä ”Apua, ahdistaa, milloin on kursseja täällä Helsingissä?!". Vastaus tuli muutaman minuutin kuluttua:"Huomenna, pääsetkö tulemaan?".

Nopea vilkaisu kalenteriin ja vastaus kyllä. Ja niin sitten päädyin heti seuraavana päivänä pilottikurssille, joka oli suunniteltu Veripalvelun henkilökunnalle. Olen aina ollut innokas verenluovuttaja ja taas tunsin olevani hyödyksi tuomalla ”uutta verta” tähän ryhmään. Selvisi sekin, että valmennus on kaiken kaikkiaan ihan uutta, ainakin Suomessa.

Heti ensimmäisenä päivänä tuntui hyvältä olla porukassa, joka todella oli samassa veneessä; jäämässä pois työelämästä muutaman vuoden sisällä; kuka jännittäen, innostuneena jo odottaen tai pelokkaanakin. Kiitos siitä erittäin mukavalle ryhmälle.

Asioita käsiteltiin aika monesta näkökulmasta, kuten käytännön asioita sekä terveys ja hyvinvointi, monet jo tuttujakin asioita.

Mutta muutamien tehtävien  ja pariporinoiden avulla päästiin itsetutkiskelun polulle, jolla en pahemmin ollut ollut. En ollut pohtinut ollenkaan, minkälaiset vapaaherrattaren päiväni olisivat. Eläkepäivät saa halutessaan kyllä täyttymään monellakin toiminnalla, mutta nyt pitikin miettiä syvällisesti, mitä todella itse haluaa tehdä loppuelämällään ja miten tavoitteeseen voi pyrkiä. Näihin pohdintoihin sain hyvän startin ja pohdinnat jatkuvat varmasti vielä pitkään. Sain myös luottamusta siihen, että tämän tulevan elämänvaiheen voin ja pitääkin täyttää itselleni mieluisalla tekemisellä. Vaikka ennen kurssia vielä ”ahdisti”, niin sain työkaluja eläke-elämän muokkaamiseen oman näköiseksi ja ennen kaikkea vahvistusta siihen, että tästäkin elämänvaiheesta selvitään kunnialla.

-Tove Lönnqvist -