Monen osaston unelma on aktiivinen promo – energinen vapaaehtoistoiminnan moottori, joka pitää toimintaryhmänsä tekevänä, keksii uutta ja kannustaa muita mukaan. Harva kuitenkaan haluaa olla vapaaehtoisena korvaamaton. Pidemmän päälle vastuun jakaminen useamman vetäjän kesken on antoisampaa.

Monen promon osasto on vahvoilla varsinkin silloin, kun ryhmän vetäjä joutuu lähtemään ja uusi tarvitaan nopsasti tilalle. Ruissalon osastossa monikulttuurisuusryhmän vetäjälle Maria Pikkaraiselle löytyi helposti kaksikin jatkajaa omasta ryhmästä; toinen uusista innokkaista vetäjistä on Pikkaraisen aikanaan itse rekrytoima vapaaehtoinen.

Edellisvuosien rekrytointi kantoi hedelmää

Jo kymmenen vuotta monikulttuurista ryhmää vetänyt Maria Pikkarainen päätti viime vuoden lopussa, että oli aika jakaa vastuuta myös muille. Vuodet ryhmän luotsaajana ovat antaneet Pikkaraiselle paljon.

– Saan kokemusta, jota en saisi työssä tai muissa vapaa-ajan harrastuksissa. Pystyn syventämään omaa monikulttuurista ja kansainvälistä tietoani. Ja lisäksi on kiva olla avuksi ja osoittaa muillekin, miten vapaa-aikansa voi käyttää hyödyksi, hän kertoo.

Syrjään Pikkarainen ei siis ole vetäytymässä: hän on edelleen mukana monikulttuurisuusryhmässä ja ystävätoiminnassa sekä toimii osaston tiedottajana ja kotimaan avun vastaavana – muun muassa.

– Ajattelin, että nyt on hyvä sauma vaihtaa ryhmän vetäjää - kun olen edelleen paikkakunnalla, voin välittää hiljaista tietoa edelleen, hän perustelee.

Uuden vetäjän rekrytointia ei onneksi tarvinnut aloittaa nollasta, sillä vuosien varrella aktiivinen promo oli innostanut mukaan monta uutta vapaaehtoista.

– Olen jokaisesta työpaikasta saanut mukaan ainakin yhden vapaaehtoisen, Pikkarainen naurahtaa. – Se on sellaista pikku hiljaa hivuttamista. Kun toinen alkaa kiinnostua, niin ehdottelee konkreettisia esimerkkejä eikä heti tyrmää, jos toinen ei lähde mukaan.

Vetäjäksi oli helppo lähteä

Yksi Pikkaraisen ”koukkuun tarttuneista” työkavereista on Tiina Keinänen, jota ei tarvinnut ylipuhua lähtemään mukaan.

– Minulla oli jo pidempään ollut sellainen fiilis, että haluaisin tehdä vapaaehtoistyötä ja monikulttuurisuustoiminta kiinnosti. Tämä oli sellaista, missä pystyy tekemään jotain käytännönläheistä, Keinänen hehkuttaa. – Minulla oli myös sellainen elämäntilanne, että halusin itselleni jotain uutta harrastusta.

Ryhmän vetäjäksi hän uskalsi lähteä arkailematta, olihan toiminta jo tuttua ja neuvojakin tarvittaessa lähellä.

- Perehdyttäminen on mennyt omalla painollaan, Maria on seurannut vierestä. Ei niin, että nyt istutaan alas ja perehdytetään, Keinänen kertoo.

– Tuntui, että voin itse enemmän vaikuttaa ryhmän toimintamuotoihin. Ja kun tapaamiset ovat kerran kuukaudessa, ne eivät sido tiettyyn aikaan samalla tavoin kuin viikoittaiset tapaamiset. Samalla saa tietää, mitä maahanmuuttoasioissa Turussa tapahtuu, hän toteaa.

Itse promokoulutuksen aikanaan käynyt Pikkarainen kannusti seuraajaansa osallistumaan pikaisesti promokurssille.

– Se oli aika hyvä sisäänajo hommaan. Siinä sai tosi nopsaan hienon paketin siitä, mitä Punaisen Ristin toiminta on ja mitkä sen periaatteet ovat, Keinänen toteaa tyytyväisenä. – Oli kiva tavata ihmisiä, jotka olivat innostuneet samoista asioista.

Työnjako jatkuu

Uudenkaan vetäjän ei tarvitse puurtaa yksin, sillä Tiina Keinänen jakaa ryhmän vetovastuun toisen vapaaehtoisen Elina Kasin kanssa. Naiset järjestävät teemailtoja Pansion vastaanottokeskukseen vuorovedoin. Useamman promon osastossa aktiivisia tekijöitä riittää, eikä vetovastuu tunnu liian raskaalta.

– Meillä toteutuu hyvin se vapaaehtoistyön periaate, että silloin voi mennä mukaan kun siltä tuntuu, tuore monikulttuurisuuspromo iloitsee.