Inka Poikelan ryhtyessä neljä vuotta sitten Punaisen Ristin Kiimingin osaston vapaaehtoiseksi paikkakunnalla ei ollut nuorisotoimintaa lainkaan. Nyt kylällä pyörii kaksi Reddie Kids –kerhoa, nuorisoryhmä ja Reddie Kids –ohjaajan vetämä ensiapuryhmän lapsiparkki – pitkälti juuri aktiivisen promon ansiosta.

Poikela on sittemmin opiskelukiireittensä vuoksi joutunut jättämään kerhojen vetämisen muille, mutta hän toimii yhä ensiapuryhmässä ja Vapaaehtoisessa Pelastuspalvelussa sekä tekee päihde- ja seksuaaliterveystyötä. Nuorten parissa, kuinkas muuten.

– En ole nuorisotoiminnan suhteen ”totaalikieltäytyjä”. En ole jäämässä kokonaan pois, en yksinkertaisesti malta, vuosien varrella paikkakunnan nuorille tutuksi tullut promo sanoo.

Promo rakentaa nuorten kanssa luottamusta – puolin ja toisin

Kiiminkiläisten onneksi Inka Poikela on nopeasti syttyvää ihmistyyppiä: kymmenten nuorten harrastukseksi lopulta paisunut toiminta sai alkunsa ihan tavallisesta parkkipaikkajutustelusta osaston puheenjohtajan Teea Tunturin kanssa.

– Rapsuttelin Teean koiraa, ja hän kysyi, enkö tulisi vetämään kerhoa. Sanoin joo ja kuukauden päästä kerho oli toiminnassa, Poikela kertoo.

Promokurssille ilmoittautuessaan Poikela haki heti nuorisopuolen koulutukseen. Parikymmentä vuotta vapaapalokuntanuorissa huhkineen Poikelan ei tarvinnut ratkaisua edes miettiä.

– Nuoret ovat – eivät ihan aina, mutta kuitenkin monesti – vilpittömiä. Kun heidän kanssaan pääsee väleihin, he ovat tosi hienoja ihmisiä. Pitää vain jaksaa kuunnella. Ja kun ei ole laput silmillä ja oleta, että kaikki nuoret potkivat mummoja. Ja se nuorten avoimuus, vaikka he ensin ovatkin siellä pipojensa takana, hän nauraa.

Poikela on voittanut paikkakunnan nuorten luottamuksen olemalla oma aito itsensä vieraillessaan kouluissa ja erilaisissa tapahtumissa. Kaupassa ja kylillä nuoret moikkaavat ja tulevat juttusille.

– En ole enää kasvoton päihdeihminen. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, mutta ei minua haittaa, että he tulevat moikkaamaan, Poikela hymyilee.

Hän muistuttaa, että myös nuoret ovat ihan samalla tavalla luottamuksen arvoisia kuin aikuisetkin. Puhe ei ole vain puhetta: Poikela on antanut rakkaan Sulo-koiransa osaston Reddie Kids –ohjaajien Essin ja Jasminin hoidettavaksi lähtiessään itse matkoille.

– Tytöille voi kyllä huoletta jättää koiran ja kämpän, kun itse lähtee reissuun. Heihin pystyy kumpaankin luottamaan kuin kallioon, Poikela sanoo. – Olemme saaneet jokainen jotakin – koiraa myöten, hän nauraa.

Osastossa on promon paras tuki

Kiimingin osasto on osannut arvostaa nuorisopromoaan, eikä kerhojen ole tarvinnut kitkuttaa nollabudjetilla. Myös osaston ensiapuryhmä on rohkeasti tarttunut yhteistyöhön nuorten kanssa: Reddie Kids –ohjaaja vetää ensiapuryhmäläisten jälkikasvulle viikoittaista lapsiparkkia ja vastavuoroisesti ensiapuryhmä on saanut kerholaisista ”paikattavia” harjoituksiinsa. Promolle osastosta on löytynyt koulutuksen ja verkostojen lisäksi tarvittaessa myös vertaistukea.

– Teealle on aina voinut soittaa, että mulla on tällainen ajatus, haudataanko se heti vai kehitetäänkö eteenpäin. Sieltä olen saanut suoran palautteen ja ideoita. Hän on ehdottomasti ollut tärkein aisapari, Inka Poikela kiittelee osaston puheenjohtajaa.

–Yhteistyö on sujunut tosi hyvin, Tunturikin kehuu.  – Soittelemme oikeastaan päivittäin. Jos jokin asia on huonosti, niin puhistaan vähän aikaa yhdessä ja jos hyvin, niin hehkutetaan.

Alkusyksystä puhelut menivät puhkumisen puolelle, kun osaston mallikkaasti pyörinyt nuorisotoiminta näytti kuivuvan kasaan. Ohjaajia sivuun jäävän Poikelan tilalle ei tahtonut löytyä. Vähitellen promon aiemmin rekrytoimien nuorten kaveripiiristä kuitenkin saatiin mukaan monta ohjaajakokelasta – tekijöitä löytyi, kun vain tajusi kysyä oikeilta ihmisiltä. Nyt promo ja puheenjohtaja odottavat innoissaan, että myös apuohjaajiksi koulutetuista nuorista saataisiin parin vuoden päästä uusia ”täysverisiä” ohjaajia suosittuihin kerhoihin.

– Kun Inkalla on positiivinen asenne tekemiseen, niin silloinkin, kun näyttää että hommasta ei tule mitään, asiat loksahtelevat paikalleen, Tunturi iloitsee. – Ihan kultakaivos pienelle osastolle, hän toteaa promostaan.