Jokainen Punaisen Ristin promo antaa enemmän kuin ottaa: ohjaa toimintaryhmiä, innostaa muita ja saa osaston arjen rullaamaan. Auttaja saa kuitenkin aina jotain itselleenkin. Sen tietää sosiaalipalvelupromo Marjo Oksman-Isoaho, joka sai vapaaehtoistoiminnasta sysäyksen ammatinvaihdokseen.

Vaativa vapaaehtoistyö palkitsi

Keski-Espoon ja Vihdin osastoissa toiminut Oksman-Isoaho on ehtinyt moneen: hän on ollut vetämässä Keski-Espoon osastossa monikulttuurista Eerika-ryhmää ja koordinoinut Vihdissä Enemmän hyvää elämää –hanketta, jossa osallistujat muuttivat yhdessä elämäntapojaan parempaan suuntaan. Oksman-Isoahon tehtävänä oli paitsi ohjata ryhmiä, myös koordinoida niiden toimintaa järjestön sisällä ja yhteistyökumppanien kanssa. Osastonsa puolesta hän selvitti ja suunnitteli, soitteli ja postitti, neuvotteli ja neuvoi – väsymättä ja välillä väsyenkin.

– Se oli todella kokonaisvaltaista. Molemmissa koordinointi tarkoitti sitä, että etsittiin yhteistoimijoita ja verkostoiduttiin eri toimijoiden kanssa, Oksman-Isoaho kertoo. –Katastrofirahasto rahoitti, mutta vapaaehtoisverkoston avulla saatiin jatkettua toimintaa pidemmälle kuin mihin hankerahoitus olisi riittänyt.

Verkostojen rakentaja sai onneksi lujat verkostot myös omaksi tuekseen. Apua työhön tarjosivat niin osaston muut aktiivit kuin Punaisen Ristin promokurssitkin.

– Promokoulutukset olivat hirveän hyviä, laadukkaasti tehtyjä, Oksman-Isoaho kehuu. – Niiltä sai käytännön työvälineitä – ei mitään teorioita, vaan ihmisten kohtaamista ja rinnalla kulkemista. Myös omien voimavarojen pohdintaa ja verkostoja ja vertaistukea promojen kesken.

Ja vertaistukea löytyi, ystäviäkin. Etelä-Suomeen töiden perässä muuttanut Oksman-Isoaho hakeutuikin vapaaehtoiseksi alun alkaen juuri saadakseen itselleen uudesta kaupungista samoja hyviä asioita, joita muille vapaaehtoisena antoi: samanmielistä seuraa ja yhteisöllisyyttä.

Promosta sukeutui ammattilainen

Vuosien kuluessa liike-elämän palveluksessa uransa tehnyt Oksman-Isoaho vähitellen huomasi, että vapaaehtoistehtävät ihmisten parissa alkoivat tuntua bisnesmaailmaa antoisammilta. Kun mieskin jo vihjasi, että sosiaalialasta voisi olla ammatiksi asti, viisikymppinen Oksman-Isoaho teki ratkaisunsa: hän haki sosionomikoulutukseen Joensuuhun ja pääsi sisään.

Vuodenvaihteessa Kuopioon muuttanut tuore opiskelija otti pian yhteyttä paikalliseen Punaisen Ristin osastoon ja aloitti kevään tullen ystävätoiminnan toisena ohjaajana. Entisenlaiseen vapaaehtoisurakointiin ei ole opiskelujen lomassa enää aikaa.

– Se oli todella aikaa vievää. Nyt, kun tuli muutto, oli hyvä sauma laskea höyryjä alas ja aloittaa pienemmällä panoksella, Oksman-Isoaho kertoo.

Omaa järjestöään aktiivinen promo ei kuitenkaan ole jättämässä.

– Punainen Risti on osa elämää ja on vaikea kuvitella, ettei olisi mukana, hän pohtii. – En usko, että muuten tapaisin niin paljon erilaisia ihmisiä. Vapaaehtoistoiminta on luonut mahdollisuuden tavata niin valtavan suuren ihmisjoukon. Ja se toiminta ei ole aina auttamista, se on vastavuoroista. Sen, minkä itse antaa, saa takaisin jossain muodossa, Marjo Oksman-Isoaho vakuuttaa.