Vuosina 1867-1868 Suomea koettelivat suuret nälkävuodet. Lumihangessa tarpoen aliravitut ihmisjoukot vaelsivat myös Nynäsin ohi kohti Riihimäen-Lahden rautatietyömaata, jonka valtio käynnisti helmikuussa 1868 hätäaputyöksi kadon uhreille. Pietariin saakka ulotettavalla rautatiellä tuli pian olemaan ratkaisevan suuri merkitys Suomen teollistamiselle ja sen koko elinkeinoelämän elvyttämiselle. Vuonna 1872 aloittivat Kymenlaaksossa ensimmäisinä toimintansa Inkeroisten Verlan puuhiomot, ja pian tämän jälkeen alkoi kasvaa Kuusankosken-Voikkaan suuri teollisuustaajama.

Uusi aika nielaisi Nynäsin. Ankarasti keskenään kilpaillen Kymenlaakson uudet puuteollisuusyhtiöt pyrkivät turvaamaan raaka-aineensaantinsa valtaamalla ensiksi lähiseudun metsät. Oltuaan vuodesta 1756 sadanneljänkymmenen vuoden ajan Ramsay-suvun omistuksessa kartanon historia sukukartanona päättyi vuonna 1896, jolloin isännöitsijä Rudolf Elving osti koko tilan Tampereen Kattohuopatehtaan, myöhemmän Kymin Osakeyhtiön nimiin. Entisen säterin alue käsitti vieläkin 5000 hehtaaria ja kauppahinta oli 300000 silloista markkaa.

Maanviljelys ei kiinnostanut metsäyhtiötä, vaan se annettiin aluksi 20 vuodeksi vuokralle Heinolan Panimo-Osakeyhtiölle, jonka isännöitsijä G.A. Appelberg muutti asumaan päärakennukseen. Nynäsin metsistä kehitettiin vähitellen Kymi-yhtiön hakkuu-, istutus- ja metsänparannusmenetelmien sekä myös uusien lajikkeiden tärkein kokeilualue, mistä syystä sitä on hoidettu erityisellä huolella. Tästä kertovat myös kartanon ympäristön jalokuusimetsiköt.

Vuonna 1919 Kymin Osakeyhtiö otti koko tilan hoitoonsa, myös sen maanviljelyksen ja karjanhoidon. Kulmittain vanhan päärakennuksen kanssa, siitä vähän matkan päähän, rakennettiin uusi tilanhoitajan asunto. Tilalle oli jo aiemmin rakennettu useita muita talous- ja työväen rakennuksia. Aina viimeisiin sotavuosiin saakka heinolalaiset saivat tinkimaitonsa Nynäsistä.

Käytyään eräällä viikottaisista kierroksistaan perimässä tinkimaitomaksut Nynäsin rahastaja, ryöstettiin ja murhattiin kotimatkallaan Sinilähteellä. Hänen haamunsa on nähty siellä kummittelevan.

Kymin Osakeyhtiön toimeksiannosta arkkitehti A.W. Rancken restauroi 1930-luvun puolivälissä Nynäsin päärakennuksen ja se kunnostettiin kauniiksi paikallismuseoksi. Vain muutamaa vuotta myöhemmin se jouduttiin kuitenkin uudestaan tyhjentämään siirtoväen majoitustiloiksi, mistä rakennus suuresti kärsi. Kun suuri osa tilan maista lisäksi pakkolunastettiin siirtoväen asutukseen, luopui Kymin Osakeyhtiö sen ylläpidosta maataloustilana ja lahjoitti vuonna 1947 kartanon rakennukset sekä huomattavan maa-alan niiden ympäriltä Suomen Punaiselle Ristille sotasokeiden koulutus- ja virkistyskeskukseksi.