JYRÄNGÖN SÄTERI 1645-1759

Perimätiedon mukaan Nynäsin kartanoa ympäröivien jalokuusten siemenet toi taskussaan Siperian sotavankeudesta palaava kartanon isäntä. Tarina kertoo myös, että paroonitar ei ollut yksin kestänyt pitkää odotusta - hänen rakastajansa on haudattu päärakennuksen koillispuolella kohoavaan maakumpuun, jonka laelle myöhemmin pystytettiin huvimaja. Kuka sen sijaan kävelee öisin keittiön yläpuolella olevassa guvernantin huoneessa? Vain askeleet kuuluvat.

Tarinat kiertävät vanhaa Nynäsiä ja tarinaksi ovat myös osoittautuneet ne tiedot, joita viime vuosiin saakka on kerrottu kartanon varhaishistoriasta - uljaasta eversti van der Pahlenista, joka Pultavan taistelussa joutui venäläisten vangiksi, ratsumestari Johan Ramsaysta, joka nai hänen tyttärensä ja peri Nynäsin, tiedot kartanon varhaishistoriasta Porvoon seudun aateliskartanoiden ulkotilana.

Nynäsin ensimmäisen historiikin kirjoitti vuonna 1938 arkkitehti A.W.Rancken, joka Kymin Osakeyhtiön toimeksiannosta restauroi päärakennuksen ja tässä yhteydessä perehtyi kartanon historiaan. Rancken tutustui kuitenkin ainoastaan Ramsay-sukua koskevaan sukututkimukseen ja lausui itsekin, että hänen sen perusteella tekemänsä päätelmät kartanon perustamisesta ovat vain olettamuksia. Heinolalainen tutkija Eeva Karhu on osoittanut ne virheellisiksi.

Alkuperäisten maakirjojen, käräjäpöytäkirjojen ja muun arkistoaineiston avulla Eeva Karhu on selvittänyt, että pääosa Heinolan ja Jyrängön kylien maista sekä Myllykylän autiotila, jonka läheisyydessä Nynäs sijaitsee, annettiin jo noin vuonna 1645 lahjoitusmaaksi kapteeni JAKOB von TIESENHAUSENILLE. Hän rakennutti tilalleen asuinkartanon eli säterin, jonka tarkkaa paikkaa ei enää tunneta. Mahdollisesti se on sijainnut Sepänniemessä aivan Heinolan nykyistä keskustaa vastapäätä.

Tilojen isännyys periytyi noin 1671 J. v Tiesenhausenin pojalle, luutnantti, myöhemmin kapteeni JYRGEN FRIEDRICH von TIESENHAUSENILLE, joka osallistui Kaarle XII joukoissa Suureen Pohjansotaan ja kaatui Narvan taistelussa 20.11.1700.

Lahjoitusmaarälssit periytyivät normaalisti vain pojille. Jyrgen v. Tiesenhausenin tytär ANNA EUSABET von TIESENHAUSEN joutui kuitenkin ottamaan emännyyden juuri puhjenneen suursodan varjossa ja avioitui kohta Isonvihan päätyttyä noin vuoden 1724 vaiheilla hänen isän tavoin ansioituneen sotilaan, kapteeni KARL von GäBENIN kanssa. Tämän sotaveteraanin kohdalla Nynäsin tarinat ja historialliset tosiasiat hipaisevat merkillisesti toisiaan.

Karl v. Göben todella palasi Siperiasta vietettyään sotavankeudessa Tobolskissa kaksitoista vuotta. Siellä hän oli jo kerran ollut naimisissa ruotsalaisen everstin tyttären kanssa, mutta ensimmäinen puoliso kuoli muutamaa kuukautta ennen Uudenkaupungin rauhaa ja v. Göbenin vapauttamista vuonna 1721. Päästessään kotimaahan seuraavana vuonna hän toi mukanaan ensimmäisestä avioliitosta syntyneet kaksi pientä lasta, pojan ja tyttären. Avioliitto Anna v. Tiesenhausenin kanssa jäi sen sijaan lapsettomaksi, ja Anna kuolikin jo vuonna 1726. Hänen jälkeensä Karl v. Göben näyttää solmineen vielä kolmannenkin avioliiton.

Avioliittonsa kautta Karl v. Göben tuli sekä Jyrängön säterin että Honkilan ja Jussilan eli Tommolan kruununtilojen muodostaman toisen ratsutilan haltijaksi. Hänen poikansa, Siperiassa syntynyt Savon rykmentin kapteeni ARVID von GÖBEN osti vuoden 1756 lopulla myös jälkimmäisen tilan perintötilaksi, mikä oikeutti hänet vapaalla kaupalla myymään molemmat tilat eteenpäin. Kaupasta hän oli jo etukäteen sopinut upseeritoverinsa, Uudenmaan ja Hämeen ratsurykmentin kapteeni FREDRIK ADOLF RAMSAYN kanssa.