SUURTEN TAPAHTUMIEN AIKA

Johan Ramsay kuoli naimattomana parhaassa miehuusiässä vuonna 1784. Hän oli kuollessaan vasta 36-vuotias. Vanha majuri oli kuollut vuotta aikaisemmin. Kartanon isännyys siirtyi Johanin nuoremmalle veljelle, majuri CHRISTER VILHELM RAMSAYLLE (1753-1796), joka oli naimisissa EVA JULIANA JÄGERHORN af SPURILAN kanssa.

Christer Ramsayn isännyyden aika on Nynäsin mielenkiintoisin. Maassa vallitsi 1700-luvun lopulla voimakas taloudellinen uudistus- ja nousukausi, jolloin pitkien ja koettelevien sotavuosien jälkeen mm. Suomen väkiluku kaksinkertaistui. Samaan aikaan oli kuitenkin käynnissä myös voimakas poliittinen kuohunta. Ruotsin aatelisto kapinoi kuningas Kustaa m vastaan, ja Suomessa osa upseeristosta alkoi puuhata Suomen irrottamista Ruotsista Venäjän avulla.

Nynäsissä elettiin historiallisten tapahtumien lähituntumassa. Itsenäisyysliikkeen keskushahmo, eversti GEORG MAGNUS (Yrjö Maunu) SPRENGTPORTEN asui 1780-luvulla läheisessä Seestan kartanossa Nastolan puolella. Hänen lähin aatetoverinsa ja ns. Anjalan liiton upseerikapinan alullepanija, majuri ANDERS JOHAN (Antti Juhana) JÄGERHORN oli Nynäsin rouvan Eva Julianan veli.

Kolmas sota vuosisadan aikana, josta kuningas Kustaa toivoi hyvitystä edellisten sotien menetyksille, alkoi kesäkuussa 1788 ruotsalais-suomalaisten joukkojen hyökkäyksellä Kymijoen yli. Maan alkaessa polttaa jalkojensa alla olivat Sprengtporten ja Jägerhorn siirtyneet venäläisten puolelle. Sprengtporten opasti nyt venäläisten hyökkäystä Savoon, kun taas venäläisten vapauttamaksi sotavangiksi tekeytynyt Jägerhorn lietsoi Anjalan upseerikapinaa.

Toinen Jägerhorn, everstiluutnantti GEORG HENRIK (Yrjö Henrik) JÄGERHORN, joka oli Antti Juhanan ja Nynäsin rouvan pikkuserkku, oli sitävastoin luotettavimpia kuninkaan miehiä, joka ei hyväksynyt Sprengtportenin ja pikkuserkkunsa maanpetoksellisia juonitteluja. Kuninkaan miehiä oli myös Nynäsin isännän Christer Ramsayn pikkuserkku, eversti OTTO VILHELM RAMSAY , joka keskellä Kustaan sotaa vuonna 1789 nimitettiin ensin Kymenkartanon läänin varamaaherraksi ja myöhemmin maaherraksi Heinolaan. Porrassalmen taistelussa Mikkelin ulkopuolella kesäkuussa 1789 venäläisten neuvonantajana toiminut Sprengtponen haavoittui vaikeasti suomalaisten joukkojen tulituksessa, jota johti hänen entinen oppilaansa Yrjö Henrik Jägerhorn.

On varmaa, että sodasta ja politiikasta on näinä vuosina keskusteltu kiihkeästi Nynäsin saleissa.

Kustaan sota päättyi Ruotsi-Suomen laivaston loistavaan voittoon Ruotsinsalmen meritaistelussa heinäkuussa 1790. Sen jälkeen solmittiin läheisessä Elimäen Värälässä rauha, missä rajat jäivät ennalleen. Ruotsinsalmen taistelusta on Nynäsin läheisyyteen jäänyt hauska muisto. Nynäsin lahden pohjukkaan laskevan Myllyojan suupuolta kutsutaan Venskansuntiksi. Nimi on ilmeinen väännös Ruotsinsalmen ruotsinkielisestä nimestä Svensksund. On tuskin liian rohkeata olettaa, että voiton innostamat kartanon pojat ovat joella käyneet omia meritaisteluitaan. Nynäsin perijä, isoisänsä nimen saanut FREDRIK ADOLF RAMSAY oli tuolloin 13-vuotias eli parhaassa sotaleikki-iässä. Aivan samanikäinen oli Heinolan maaherran Otto Ramsayn poika ANDERS VILHELM ja vähän nuorempia tämän veljet JAKOB JOHAN ja CARL GUSTAF. Tässä olisi luonnollinen meritaistelijoiden joukko. Ehkä joku alustalaistenkin poika on otettu mukaan.

Nynäsin tarinat ja historialliset tosiasiat hipaisevat pian tämän jälkeen jälleen toisiaan. Vänrikki Stoolin tarinoihin sisältyvässä runossaan "Matkamiehen muisto" Runeberg kuvaa vanhaa kartanoa ja sen ikkunoissa illan hämärässä häilyvää valoa. Sisällä kulkee vanha rouva Ramsay surren kahta sodassa kaatunutta poikaansa. Nynäsistä kerrotaan lähes vastaavaa tarinaa, joka kuitenkin on selvästi peräisin tästä runosta. Runon oikea tapahtumapaikka ei kuitenkaan ollut Nynäs, vaan Espoon kartano, ja kartanon rouva sen omistaja SOFIA LOVISA RAMSAY. Mutta ketkä olivat kuolleet nuoret soturit? He olivat juuri Fredrik Ramsayn sukulaispojat ja Venskansuntin oletetut meritaistelijat Anders ja Carl Gustaf Ramsay, jotka kaatuivat Suomen sodassa vuonna 1808, edellinen Lemun taistelussa, jälkimmäinen Lapualla. Vaikka isän virkapaikka olikin Heinolassa, oli poikien varsinainen kotikartano Espoo.