”Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, siinäkö joulu on
kiirettä huisketta, salaisuus kuisketta, siinäkö joulu on…

Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle
sydämiimme joulun lahja, seimen luona annetaan”

Lasteni päiväkodissa lauletaan jouluisin tätä ihanaa joululaulua ja sen sanat saivat minut miettimään joulua ja sen merkitystä ihmisen elämänkulun eri vaiheissa. 

Mitä joulu merkitsee lapsena, nuorena, aikuisena ja vähän ja vähän enemmän vanhempana?

Lapsena keskeistä ovat – ainakin kun omiani läheltä seuraan – joulun salaisuudet ja sadut, herkut sekä tietysti lahjat. Vähän vanhempana taas oppii arvostamaan rauhaa, läheisten kanssa yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja mikä ettei lahjojakin. Toisille hengellinen sanoma on tärkeä.

Liittyykö jouluun ja sen kokemiseen jotakin uutta ja erilaista, kun ihminen siirtyy eläkkeelle ja niin kutsuttuun kolmanteen ikään? Tutkin ja ajattelen taas lähipiiriäni. Monet tuntemistani, tämän sukupolven ihmisistä arvostavat joulussa ihan samoja, yllä mainittuja asioita. Suuri osa – kuten oma äitini – ovat myös ”joulun tekijöitä”. He rakentavat joulua meille muille, joilla ei kenties ole niin paljoa aikaa tai kykyä joulun luomiseen. Toiset tekevät joulua lapsilleen ja lastenlapsilleen, toiset vanhemmilleen ja vanhemmille sukulaisilleen. Jokunen heistä jaksaa tehdä joulua myös ihan tuntemattomille, esim. Punaisen Ristin joulukahviloissa ympäri Suomea.  

Entä miltä joulu tuntuu siinä vaiheessa, kun eletään vanhuuden ikäkautta? Monella sosiaaliset verkostot ovat tässä kohtaa kaventuneet ja osa läheisistä on nukkunut pois. Mitä ihmiset mahtavat tuolloin kaivata? Rohkenisin epäillä, että niitä samoja asioita, joita ylläkin on mainittu – läheisiä, yhdessäoloa, joulun tunnelmaa ja hyvää ruokaa.

Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle, nuorelle ja vanhalle. Pidetään yhdessä huolta siitä, että kaikki saavat myös joulun tunnelmasta ja -rauhasta osakseen.  

Hyvää Joulua!

Saija Ohtonen-Jones