Nuorten hyvinvoinnin kolhut ja osattomuus puhuttavat niin Suomessa kuin maailmalla. Tässä keskustelussa nuoret ovat liian usein toimenpiteiden kohteita pikemminkin kuin toimijoita. On eettisesti ja yhteiskunnallisesti tärkeää kuunnella nuorten omia kokemuksia, viestejä ja tarpeita. Tämä koskee aivan erityisellä tavalla itsenäistymisvaiheessa olevia nuoria, jotka kuuluvat ja näkyvät yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa liian vähän.