Osaston historiaa

Pirkko Turunen
Kuvaaja: Pirkko Turunen
"Hallituksen jäsenet"

Suomen Punaisen Ristin Pellon osasto on perustettu 25.8.1950 ja se on siten Suomen vanhin nykysäännösten mukaan perustettu osasto.  Osaston ensimmäisenä puheen-johtajana toimi apteekkari Armas Kalpa ja sihteerinä pankinjohtaja Veli Arrela.  Toiminta lähti vireästi käyntiin ja jo pari vuotta myöhemmin jäsenmääräksi ilmoitettiin 166 henkilöä, eli nykyistä jäsenmäärää vastaava määrä.  Pellon kunnan alueelle perustettiin myös Turtolan osasto 25.10.1950, jonka toiminta sulautui Pellon osastoon 31.12.1993.  Kunnan alueelle perustettiin myös ns. kyläkerhoja Lempeään, Lampsijärvelle ja Rattosjärvelle.  Vuonna 1956 aloitti toimintansa myös Nuorison Punainen Risti ( NPR ).

Vuonna 1959 osasto aloitti kanttiinin pidon Pellon sairaalan potilaille. Ensiapuryhmä perustettiin 1962 ja sen jäsenmäärä oli silloin 25. Samana vuonna saatiin myös ensim-mäinen sairaankuljetukseen erikoistunut auto Mercedes 190D Pelloon.  Auto haettiin Helsingistä ja toiminta käynnistyi kokonaan vapaaehtoisten voimin 1.3.1962.  Ensiapuryhmän toiminta hiipui vähitellen ja nykyinen ryhmä on perustettu 5.3.1975. Ystäväpalvelutoiminta käynnistettiin 1977. 

Aivan erityisen maininnan osaston historiassa ansaitsee talollinen Väinö Jolma, joka testamenttasi Keskijolma –nimisen suurehkon maatilansa kokonaisuudessaan Suomen Punaiselle Ristille lähinnä sotaorpojen tilanteen helpottamiseksi.  Osasto on kiitollisuuden osoituksena pystyttänyt Väinö Jolmalle muistokiven kirkonkylän keskustaan.

SPR on ensisijaisesti auttamisjärjestö.  Paikallisosasto hoitaa omalla toiminta-alueellaan tätä tehtävää.  Useimmiten avustaminen on ns. henkilöapua, jossa osallistutaan mm. avustuksiin käytettävien varojen keräämiseen, kadonneiden henkilöiden etsintään, erilaisiin talkootöihin, auttamiskoulutukseen ja verenluovutustilaisuuksien järjestämiseen yms. 

Vuosien varrella Pellon osasto on antanut apua mitä erilaisimmissa vaikeuksissa olleille.  Materiaalisena apuna on vuosien saatossa annettu mm. kalaverkkoja, polkupyöriä, vaatteita ja onpa kerran osallistuttu myös lypsylehmän hankintaan eräälle suurlapsiselle perheelle. 

Toimintamuodot ovat vuosien varrella muuttuneet.  Tällä hetkellä ehkä tärkein alue on sosiaalisen avun saralla, missä erityisesti yksinäiset vanhukset ja vammaiset lisääntyvässä määrin tarvitsevat tukea.