Ystävänpäivän etkot lauantaina 12.2., mehu kuumana, suklaakeksit lautasella, karkkeja kulhossa, kaikki siis valmiina klo 10 Sykkeen pihalla, nyt vain porukkaa tulemaan...

Kylänraitti on täysin tyhjä, ketään ei näy, miten tässä nyt näin kävi? Sitten selviää – naisten viesti tulossa telkkarista, mitalia odotetaan, sitä pitää katsoa ja jännittää.

Nyt tulee sentään muutama, joita ei urheilu kiinnosta, jutellaan kuitenkin kisoista ja selviää, että neljäs sija sieltä tulee.

Kun kisa on ohi, alkaa mehupisteellä tapahtua! Väkeä on nyt mukavasti liikkeellä, mehu maistuu vähän viileässä ilmassa ja kuulumisia vaihdetaan puolin ja toisin. Monen suusta kuuluu ilo, että jotain sentään järjestetään ja voidaan edes ulkona tavata toisiamme. Kävijät kertovat kuulumisiaan ja kaikki toivovat koronatilanteen vihdoin helpottavan ja elämän normalisoituvan.

Kello lähenee tapahtuman loppua, viisikymmentä mukia on käytetty ja keksit melkein syöty. Meille järjestäjille jää tosi hyvä mieli, niin moni kävi ja juttu luisti.

Monena vuonna meillä on ollut ohjelmallinen ystäväjuhla, mutta tänä vuonna näin. Toivottavasti ensi vuonna jo päästään järjestämään oikein perinteistä Ystäväjuhlaa!