Pelkkä läsnäolo voi pelastaa nuoren hengen. Leena Heinon antama apu esti tuntematonta tyttöä hukuttautumasta. Henkisen tuen merkitys on onneksi ymmärretty.

Tyttö kyyhötti mytyssä Kokemäenjoen rannassa, aivan sillan kupeessa. Syksyn ensipakkaset olivat tuoneet mukanaan viimaiset aamut. Ihmiset kiiruhtivat töihin ja kouluun, nopeasti lämpimään. Ehkä siksi ohikulkijat eivät kiinnittäneet tyttöön mitään huomiota.

Vapaaehtoinen Leena Heino pysäytti autonsa ja käveli tytön luo. Tytöllä oli päällään läpimärät vaatteet. Heino epäili, että tämä olisi ollut aikeissa hukuttautua jokeen.

Tyttö ei halunnut sanoa sanaakaan, mutta Heino ei luovuttanut. Hänen mielestään aikuisella on velvollisuus auttaa. Heino haki tytölle SPR:n Kontista takin ja vaihtoi yksipuolisen keskustelun äänensävyä: ”Mä tiedän, että sua vituttaa, mutta nyt hankitaan apua”, hän sanoi.

-Yhteyden luomiseksi pitää löytää yhteinen kieli. Niin tämäkin tilanne alkoi purkautua, Heino kertoo.

Henkisen tuen toimintatavat ovat iskostuneet kymmenien harjoitusten ja hälytysten ansiosta Heinolla takaraivoon. Siksi hän havaitsi tytön, vaikka muut eivät häntä nähneet.

-Jotain on pahasti vialla, jos ihminen istuu myttynä maassa, hän sanoo.

Heino antaa vinkin: henkistä tukea tarvitsevaa voi lähestyä rauhallisesti, myös katsekontakti on hyvä saada. Tilanteelle täytyy osata antaa aikaa. Itsensä kannattaa esitellä, jotta autettavasta tuntuisi turvalliselta.

Raskaat aiheet – ilo auttamisesta

Heinon puheessa kuulee raskaita lauseita, koska henkisen tuen tarve on suurimmillaan yhtäkkisen kuolemantapauksen jälkeen. Henkinen tuki on osa Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaa, ja vapaaehtoiset hälytetään väkivallanteon, itsemurhan tai sen yrittämisen, liikenneonnettomuuksien ja tulipalon jälkeen

Myös Heinon omassa elämässä on ollut hetkiä, jolloin henkinen tuki olisi ollut tarpeen. Eräs syksy hänen veljensä katosi. Heino olisi tarvinnut tukea myös, kun veli vihdoin keväällä löytyi. Tai silloin, kun sai pian kuulla veljen menehtyneen traagisesti.

Kun Heino oli päässyt pahimman yli, hän päätti itse kouluttautua auttajaksi ja lähteä vapaaehtoistoimintaan. Ensiapuryhmän jäsenenä hän huomasi, että henkisen laastarin laittaminen on vähintään yhtä tärkeä kuin haavan hoito. Heinosta tuli henkisen avun ryhmän kantava voima.

Keskusteluapua voidaan tarjota heti onnettomuustilanteessa. Tytön tapaus oli poikkeuksellinen, koska yleensä apua lähdetään antamaan vasta hälytyksen tultua. Psykologin, valmiuspäällikön tai muun ammattiauttajan vetämä purkutilaisuus pidetään yleensä vasta kolmantena päivänä onnettomuushetkestä. Siksi koulutettuja vapaaehtoisia tarvitaan heti onnettomuuden jälkeen rauhoittelemaan uhreja ja omaisia.

-Pidämme silmällä onnettomuuteen joutuneita tai omaisia. Katsomme myös, että he syövät ja juovat, eivätkä lähde omille teilleen, Heino sanoo.

Palkittu pelastaja

Loppuvuodesta 2020 Heino sai kiitosta vapaaehtoisesta toiminnastaan, kun hänet palkittiin Vapepan pelastajatunnustuksella Satakunnassa.

-Tuntuu kivalta, että kiitos tulee jälkeenpäin. Kiitosta ei osaa auttamistilanteessa odottaa. Mahtavatko avun tarpeessa olevat edes huomata auttajaansa, kun ihminen on silloin niin viimeisillään, Heino pohtii.

Joskus henkiselle tuelle saattaa olla pitkäaikainen tarve. Onneksi myös vapaaehtoiset auttajat saavat apua. Välillä he antavat toisilleen lepopäiviä ja lähtevät tuuraamaan pitkään tehtävissä olleita vapaaehtoisia toisiin piireihin. Heinon ryhmästä on lähdetty apuun Sastamalasta Turkuun, Poriin ja Punkalaitumelle asti.

Vapaehtoisille on myös tarjolla purkutilaisuuksia psykologin kanssa. Ryhmä kokoontuu kuitenkin kerran kuukaudessa työnohjaukseen ja käydäkseen läpi auttamistilanteet.

-Hirveän tärkeää jaksamisen kannalta on saumaton yhteistyö ryhmänvetäjäparini Hilkka Suntilan kanssa, Heino kertoo.

Apua korona-apatiaan

Koronan aikana korostuu myös toisenlaisen keskustelun tarve. Heino on saanut kuulla, että moni vanhus kokee yksinäisyyttä, koska yrittää olla häiritsemättä aikuisia lapsiaan ja välttelee soittelemasta heille turhaan. Keskusteluapua ovat kaivanneet myös omaishoitajat, jotka tarvitsevat tuuletusta omille ajatuksilleen.

Henkisen tuen ryhmälle hälytyksiä tulee ryppäinä, sitten on kuukausia hiljaista. Silti Heino epäilee, ettei henkisen tuen ryhmää vieläkään osata käyttää kaikissa onnettomuustilanteissa, joissa tuki olisi tarpeen. Heinon mielestä henkisen tuen ryhmä voitaisiin hälyttää jopa kolaripaikoille.

-Poliiseilla on siellä omat työnsä, eivät he ehdi samalla tavalla huomioida keskusteluapua tarvitsevia, Heino sanoo.

Heino muistaa ajat, jolloin henkisen tuen antaminen julkisella paikalla ei olisi ollut mahdollista.

-Tukea annettiin vähän kuin salassa, koska avun tarvetta pidettiin häpeällisenä. Suhtautuminen on onneksi muuttunut.

-Toiminta on mennyt paljon eteenpäin. Ymmärrys avun tarpeesta on kasvanut ja pystymme toimimaan paljon avoimemmin.

Tavallisia hömpöttäjiä

Heino aikoo jatkaa henkisen tuen vapaaehtoisena niin kauan kuin itsellä mieli pysyy kevyenä ja toivoo, että lisää vapaaehtoisia saataisiin mukaan.

-Olemme kuitenkin ihan tavallisia hömpöttäjiä. Moni vapaaehtoinen, vaikka ystävätoiminnan kautta mukaan tuleva, pystyisi samaan.

-Tunne on hieno kaiken sen jälkeen, kun on saanut avun tarpeessa olevan hoitoon ja edes lämpimään paikkaan pois kylmästä ilmasta. Toiminnan ideahan on olla avuksi.

Teksti: Tiina Leinonen

Kuvat: Marjaana Malkamäki/SPR