Halu auttaa tekee hyvää, mutta mikä motivoi vapaaehtoisia?

Sirpa Lehtimäki, SPR
Kuvaaja: Sirpa Lehtimäki, SPR
"Punaisen Ristin koulutetut henkisen tuen vapaaehtoiset jalkautuvat tarvittaessa kriisipaikoille, kuten Turun kauppatorin terroriteossa vuonna 2017."

Vapaaehtoistoiminta on joustava, nopeasti reagoiva ja taloudellinen tapa tukea yhteiskuntaa äkillisissä kriisitilanteissa ja onnettomuuksissa. Auttamisen motivaatio muodostuu hyvän olon tunteesta, itsensä kehittämisestä, vaihtelusta tai sosiaaliseen verkostoon kuulumisesta.

Järjestöjen vapaaehtoistoiminta lisää yhteiskunnan hyvinvointia ja turvallisuutta. Koordinoitu vapaaehtoistoiminta on joustava, nopeasti reagoiva ja taloudellinen tapa tukea yhteiskuntaa tilanteissa, joissa yhteiskunnan muut auttajavoimat eivät riitä. Koronaepidemian aikana järjestöt ovat tukeneet kuntia muun muassa riskiryhmiin kuuluvien kuntalaisten asiointiapuna, selvittäneet ikäihmisten pärjäämistä kotona ja jakaneet koronatietoutta erityisryhmille.

Vapaaehtoiset ovat myös viranomaisten tukena. Hyvinvoinnin edistämisen lisäksi turvallisuuteen liittyvää auttamista tehdään erityisesti niin sanotuissa pelastuspalvelujärjestöissä.Pelastuslaitosten päivittäisistä hälytystehtävistä 60 prosentissa mukana auttajana on myös vapaaehtoinen. Vapaaehtoiset toimivat osana pelastuslaitoksen sopimuspalokuntia, joista pääosa on vapaaehtoisia palokuntia eli VPK-yhdistyksiä.

Sopimuspalokuntien vapaaehtoiset ovat monesti ensimmäinen auttajataho suurten ja keskisuurten kaupunkien ulkopuolella. Näillä alueilla asuu lähes puolet suomalaisista. Vapaaehtoiset ensiauttajat osallistuvat vuosittain yli seitsemään prosenttiin terveystoimen kiireellisistä ensihoitotehtävistä palokuntien tai muiden pelastuspalvelujärjestöjen ensivasteryhmissä. Vuonna 2019 vesialueiden pelastustehtävissä vapaaehtoiset olivat viranomaisten apuna lähes 1800 tapauksessa.

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (Vapepa) on 53 järjestön verkosto, joka osallistuu vuosittain lähes 500:aan viranomaisia avustavaan tehtävään. Suurin osa tehtävistä on kadonneiden henkilöiden etsintöjä poliisin tukena. Verkosto tukee myös muita viranomaisia isoissa onnettomuuksissa tai luonnon ääri-ilmiötilanteissa. Vapepaan kuuluu järjestöjä pelastuskoirista marttoihin, partiolaisista metsästäjiin ja radioamatööreistä reserviläisiin.

Vapepa-järjestöverkostoa koordinoi Suomen Punainen Risti (SPR). SPR:n koulutetut vapaaehtoiset antavat psykososiaalista tukea henkilöille, jotka ovat menettäneet läheisensä äkillisessä kuolemantapauksessa, tai esimerkiksi järkyttävän uhkatilanteen kokeneille. SPR:n katastrofirahastosta tuetaan taloudellisesti tulipalon tai äkillisen luonnononnettomuuden kohdanneita. Näitä kuntien sosiaalitoimen kanssa yhdessä suoritettavia tehtäviä oli Varsinais-Suomessa viime vuonna keskimäärin kahdesti viikossa.

Laajasti yhteiskuntaa järkyttävissä tapahtumissa SPR:llä on valmius avata puhelin- tai verkkopalvelu traumaattisen asian kokeneille. Tällaista apua SPR tarjosi muun muassa auttavassa puhelimessa Vastaamon tietomurron yhteydessä.

Koulutetut henkisen tuen vapaaehtoiset jalkautuvat tarvittaessa myös kriisipaikoille, kuten tehtiin Turun kauppatorin terroriteossa vuonna 2017. Punaisella Ristillä on lisäksi sovittu rooli varautua tukemaan viranomaisia erilaisissa suuronnettomuuksissa ja toimia häiriötilanteissa kolmannen sektorin edustajana.

Kevään koronaepidemian poikkeusoloissa SPR:n rooli oli erityisesti koordinoida sosiaali- ja terveysviranomaisten tueksi vapaaehtoisryhmiä perustuen SPR:n ja sosiaali- ja terveysministeriön väliseen yhteistoimintapöytäkirjaan. Tämä työ jatkuu yhä, vaikka valmiuslaki ei ole enää voimassa. Varsinais-Suomessa järjestöjen yhteistä auttamista on tehty lähes 1000 tuntia ja avunsaajina on ollut yli 2000 henkilöä.

Vapaaehtoistoimintaan osallistuminen lähtee toimijan motivaatiosta. Motivaatio perustuu monesti toiminnan osallistujalle antamaan mielihyvään. Mielihyvä voi koostua hyvän olon tunteesta, itsensä kehittämisestä, vaihtelusta tai sosiaaliseen verkostoon kuulumisesta eli yhteisöllisyydestä.

Pelastuspalvelujärjestöissä tärkeimmäksi motivaation lähteeksi nimetään usein halu auttaa. Tutkimuksissa on todettu, että auttaminen fysiologisenakin ilmiönä tuottaa mielihyvän tunnetta aivoissa. Suomalaista motivoi vapaaehtoistoimintaan usein myös tarve käyttää vapaa-aikaa hyödylliseen toimintaan.

Vapaaehtoistoiminta on viime vuosina muuttunut yhä enemmän tapahtumalähtöiseksi spontaaniksi vapaaehtoisuudeksi – perinteisen yhdistystoiminnan sijaan. Kansalaisten osallistuminen ja aktiivisuus kumpuavat halusta osallistua ja toimia konkreettisissa auttamistilanteissa. Koronaepidemian aikana poikkeavan tilanteen herättämä halu auttaa on näkynyt esimerkiksi siinä, että riskiryhmiin kuuluvien avuksi ilmoittautui Varsinais-Suomessa yli 500 henkilöä. Puolet heistä ei ollut aiemmin osallistunut pelastuspalvelutoimintaan.

Järjestöt tarvitsevat vapaaehtoisten lisäksi toiminnan mahdollistavia resursseja. Rahaa tarvitaan esimerkiksi kouluttautumiseen sekä välttämättömien varusteiden hankintaan. Lähes kaikki järjestöt hankkivat pääosan rahoituksesta omalla toiminnallaan, talkootöillä tai yhteistyökumppaneilta. Järjestöjen toiminnan tärkein mahdollistaja on kuitenkin yhteiskunnan tuki. Pitkäjänteinen sopimuksellisuus erityisesti viranomaisia tukevissa tehtävissä varmistaa toimintaedellytykset kehittää toimintaa ja huolehtia vapaaehtoisten toimintakyvystä.

Paras tae järjestöjen toimintakyvylle on niiden ottaminen mukaan harjoitteluun tai auttamistoimintaan jo niissä tilanteissa, joissa se ei ole ehdottoman välttämätöntä. Tämä edistää sujuvaa yhteistoimintaa ja luo motivaatiota osallistua jatkossakin auttamistoimintaan yksilöiden ja yhteiskunnan hyväksi.

Yhdessä tekeminen on paras tapa tehdä yhteistyötä. Silloin auttaminen tuntuu hyvältä!

Kirjoittaja Tommi Virtanen on valmiuspäällikkö Suomen Punaisen Ristin Varsinais-Suomen piirissä.

Teksti on julkaistu Turun Sanomien aliotekstinä 15.11.2020