Osaston historia

SPR Tornion osaston historiaa
Tornion osasto on perustettu 29.9.1950. Nykyisen kaupunkimme alueella oli alkuaan kolme osastoa, pääosin kaupungin keskusta-alueella toimi Tornio, maakunnassa  Alatornio ja omana alueenaan 30 km:n päässä sijaitseva Karunki.
Näistä ovat toisiinsa jo sulautuneet Alatornio ja Tornio. Ensin molempien osastojen ensiapuryhmät aloittivat 1993 yhteisen ryhmätoiminnan ja myöhemmin, vuonna 1997, yhdistyivät osastotkin.
Lähin naapuriosastomme on edelleen maailman rauhallisimmaksi mainitun rajan toisella puolella, Ruotsin Punaisen Ristin Haaparannan osasto.

Osastossa otettiin käytäntöön Tarpeesta toimintaan - ajatus jo vuonna 1979, kun Tornion kaupunki oli saanut järjestettäväkseen Maatalousnäyttelyn ja siihen tarvittiin turvallisuutta parantamaan ensiapuryhmää. Koska sitä osastolla ei ollut, se perustettiin 16. toukokuuta 1979.  Vuosien saatossa on osaston ensiapuryhmä ollut luomassa turvallisia tapahtumia ympäri kaupunkia ja lähialuetta. Näistä suurimpina koitoksina ovat olleet tietenkin uuden, vastaperustetun ryhmän Maatalousnäyttely, myöhemmin Nuorten SM-viestikisa, Kuninkuusravit, PowerCup -lentopalloturnaus, Jääpallon MM-kisat, jotka pelattiin ja päivystettiin täysin Haaparannalla.

 
Ensiapukoulutus nousi 90- luvun alussa ensiapuryhmätoiminnan ohella aktiiviseksi varainhankinnaksi, kun osasto sai päätoimisen opettajan. Nykyisin osaston järjestämän ensiapukurssin käy noin 150 kurssilaista vuosittain. Ea - ja nuorisoryhmien  toiminta  tulee siinä sivussa tunnetuksi, kun ne käyvät järjestämässä kurssien  päätösharjoitukset. Saadaanpa samalla uusia jäseniäkin osastoon.  

Osastossa nähtiin 90- luvulla myös voimavarojen yhdistäminen hyvänä ajatuksena ja niinpä vuosikymmenen loppupuolella tehtiin kolmivuotinen markkinointiprojekti naapuriosastojen, Simon, Kemin ja Keminmaan kanssa. Piirin nykyinen osastovastuutoimintakin voidaan ajatella alkaneen tällä alueella jo tuolloin, olihan piirin silloinen terveydenhuollon sihteeri voimakkaasti mukana tukemassa tätä osastojen yhteistä projektia. Torniosta on matkaa Simoon 60 km, Kemin ja Keminmaan jäädessä näiden osastojen väliin, joten yhteisten asioiden hoito käytännössäkin on edelleen helppo toteuttaa. 

Alueellamme on käytännössä toiminnassa yksi päivystävä ensiapuryhmä, koska kaikki Lounais-Lapin alueella järjestettävät suurimmat päivystykset hoidetaan laadukkaasti ensiapuryhmien yhteistyöllä. Järjestölliset asiat ovat myöskin jääneet elämään. Näistä voisi mainita yhteiset kokousilmoitukset alueellamme ilmestyvässä lehdessä, yhteisten matkojen järjestäminen piirin tilaisuuksiin ja yhteisten koulutusten järjestäminen.

Vapaaehtoistyö on aina aaltoliikettä, välillä tuntuu että rämmitään suossa ja välillä, onneksemme, paistatellaan parrasvaloissa. Aktiivisia toimijoita tulee ja menee, toiminta siinä mukana alas ja ylös. 

Osaston jäsenasiaa käsitteli Kylmäsen Riitta-Liisa muutama vuosi sitten lopputyössään.  Jäsenhankintaa ja aktiivien motivointia on pyritty kehittämään havaittujen asioiden pohjalta ja jäsenmäärä on ainakin saatu pysymään lähes samassa. Toimintoja kehitetään tietenkin edelleen jäsenmäärän lisäämiseksi. Tänä vuonna on osastossa jäseniä hieman yli 200, joista aktiiveja noin 30.  ( Tornion asukasmäärä on 22.331 ) Vertailun vuoksi vuonna 1981 Tornion osaston jäsenmäärä oli 175 ja heistä aktiiveja 30.

Osaston toiminnan kannalta on erittäin tärkeä asia omat tilat. Tila-asiassa osastoa lykästi 1992, kun Tornion kaupunki antoi ilmaiset toimitilat uudelta Paloasemaltaan. Olemme saaneet keskittää koko toiminnan yhteen osoitteeseen ja lisäksi vielä saaneet käyttää luentotilaa koulutus- ja muussa toiminnassa. Vuoden 2007 alusta osasto siirtyi Lapin Pelastuslaitoksen vuokralaiseksi ja tilakysymys tuli osaston hallituksen ratkaistavaksi.
Uusi aika alkoi lokakuussa 2007 kun osasto osti oman toimitilan Kemintie nelosesta

Keräystoiminnassa on osasto ollut aktiivinen ja pyrkinyt antamaan ihmisille mahdollisuuden osallistua auttamistyöhön. Melkeinpä 28 Nälkäpäivää on takana, vuoden 2008 tulos oli reilut 4800 euroa, vuonna 1994 kerättiin 22 000 markkaa. Tässä toiminnassa huomaa pitkäjänteisen valmiustyön arvon.
Osastolla on keräyspäällikkö, on keräyssuunnitelma, joka on viimeiset kymmenen vuotta ollut vuositasolla vakio, kuitenkin vuosittain tarpeen mukaisilla parannuksilla ja tarkennuksilla höystettynä. Lippaat ja muut keräystarvikkeet ovat valmiina viidellekymmenelle kerääjälle, jotka ovat lähteneet liikkeelle auttaakseen Aasiaa, unohtamatta Ruandaa, Kosovoa ja muita lukuisia Katastrofirahaston keräyksiä.
Osasto oli mukana myös valtakunnallisessa Suurkeräyksessä, jonka keräystuloilla hankittiin aikoinaan Lappiin ensimmäinen lämpökamera. Yhtenä vuonna kerättiin valtakunnallisesti kaikki vaatteet ja sehän oli osaston aktiiveille hauskaa puuhaa. Lajitella ja pakata hameet, housut, puserot ja muut iän ja vuodenajan mukaisesti omiin säkkeihinsä. Osasto oli mukana myös Kenkäkeräyksessä ja aktiiveille riitti puuhaa tossujen pakkaamisessa.

Verkostoituminen on nykyaikaa, mutta osattiin sitä jo vuonna 1993, kun Tornion kaupunki vastaanotti ensimmäiset pakolaisensa Vietnamista.
Osasto organisoi kaupunkilaisille ensin huonekalujen yms. keräyksen ja kaupungin antamat asunnot kalustettiin vapaaehtoisvoimin eri järjestöjen ja yhdistysten kanssa näillä lahjoituksilla. Nykyisin osasto on maahanmuuttajien kanssa tekemisissä vain erilaisissa kotouttamisprojekteissa, tästä esimerkkinä monikultturiseksi syksyllä 2009 muuttunut  naisten käsityökerho.   

Lamakausi toi mukanaan uutta Tarpeesta toimintaan - tehtävää osastolle. Vuonna 1996 jaettiin ensimmäisen kerran ns. EU-ruoka-apua. Vaikka aihe oli ja on vaikea, hymy oli silti herkässä, kun tarvikkeita yritettiin pakata tarkoitukseen annettuun, mutta liian pieneen muovipussiin. Muutama vuosi tässäkin vierähti ja sen jälkeen toiminta siirtyi kokonaan Tornion Työttömien hoitoon.

Nykyisin tärkeä Kouluyhteistyö on ollut toiminnassa myös useita vuosia. Kivirannan koululaiset ompelivat somalivaatteita jo vuonna 1984. Silloin tällöin on saatu ommeltuja lasten T-paitoja tai hameita toimitettavaksi eteenpäin Tampereelle ja sieltä eteenpäin avustuskohteisiin. Useat koululaiset saivat ensiapuopetusta jo koko 90-luvun eri oppilaitoksissa. Putaan Lukiossa oli mm. mahdollisuus suorittaa EA1-kurssi valinnaisena kurssiaineena. Ensiapu ja suvaitsevaisuus - teemoilla on järjestetty useita koulutunteja eri ylä- ja ala-asteilla. Yhteistyö jatkuu ja varmaan paraneekin uusien Koululähettiläiden toiminnan avulla.

Nuorisotoimintaa osastossa on ollut vuodesta 1995. Silloin saatiin ensimmäiset varhaisnuoret aktiiviseen kerhotoimintaan mukaan. Parhaillaan oli kolmessa eri kerhossa noin 30 alle 17-vuotiasta nuorta. Osaston onni on vetäjien kohdalla ollut, että paikka-kunnalla on nuoriso-ohjaajia valmistava oppilaitos ja sieltä on saatu usealle kerhollemme erinomaista vetoapua.

Vuoden 2009 aikana on aloitettu uudelleen osastossa Ystävätoiminta uuden toiminnasta kiinnostuneen vapaaehtoisen vetäjän avulla. Toimintaan on saatu mukaan myös uusia vapaaehtoisia ja näin voidaan vastata myös Ystävätoiminnassa paikkakunnan tarpeisiin.  

Naisten vertaistukiryhmä, tuttavallisimmin Henkan Enkelit-naisten käsityökerho on   vakiinnuttanut toimintansa vuoden 2010 aikana yhdeksi osaston varainhankintamuodoksi. Samalla osasto voi tarjota toimintaa kotouttamiseen, erityisesti maahanmuuttajanaisille koska kielitaito ei estä käsillä tekemistä.

Osasto juhli 60-vuotistaivaltaan 29. syyskuuta 2010 pitämällä kahvitilaisuuden toimitilallaan.
Saimme kuulla mm. osaston perustajajäsenen muisteloa 1950-luvun varainhankinnasta.
Juhlavieraista koostui ikäänkuin osasto pienoiskoossa, nuoria, senioreita, maahanmuuttajia, toiminnan mahdollistavia vapaaehtoisia sekä tietenkin yhteistyökumppaneita yhdistyksistä ja viranomaisista.

Monenlaista ylä- ja alamäkeä on osaston toimintaan mahtunut näiden kuluneiden 30 vuoden aikana, jotka olen ollut mukana. Osaston peruskuvio on kuitenkin pysynyt samana. Osastolla on oltava toimintaa, josta saadaan rahaa ja mahdollistetaan tarpeellisten työyksiköiden toiminta. On huolehdittava järjestöllisistä ja hallinnollisista asioista, jotta osasto on ylipäätään toiminnassa ja huolehtimassa auttamisvalmiudesta. Kun vielä onnistutaan innokkaiden aktiivien mukaan saamisessa ja mukana pitämisessä, voidaan osallistua moniin ehkä pienempiin mutta ei vähäisempiin tehtäviin, jotka tuovat iloa ja väriä koko toimintaan.   

-Marketta Ollonen-