Ystäväkurssi verkossa - karanteeni tuo uusia tapoja vapaaehtoisten kouluttamiseen

Kun koronaepidemia alkoi ja karanteenimääräykset maaliskuun puolivälissä tulivat voimaan, myös SPR Pohjois-Helsingin osaston tavanomainen, kasvokkain tapahtuva ystävätoiminta joutui tauolle. Karanteenin aikana ei onnistuisi myöskään 6.4.2020 Kannelmäessä pidettäväksi aiottu ystävätoiminnan peruskurssi. Mitä tehdä? Kurssi oli lähes täyteen varattu, ja uusille ystävätoimijoille on jatkuvasti kysyntää, sillä moni tarvitsee ystävää ja juttukaveria. 

Ystäväkurssin kouluttaja Leila Kinnari alkoi selvittää, miten kurssin pito onnistuisi verkossa. Pitkään SPR:n toiminnassa mukana ollut Leila on kokenut kouluttaja, mutta kaikilla hänen aiemmilla kursseillaan osallistujat ovat olleet paikan päällä, saman pöydän ääressä. Verkossa tapahtuvan kurssin toteuttaminen vaati erilaista suunnittelua ja kokeiluja kouluttajalta. Työkaluja verkkokoulutukseen on tarjolla useita, mutta miten osallistuminen verkon kautta onnistuu, kun tarkoitus on yhdessä pohtien keskustella kurssilla esiin tulevista asioista. 

Näin kurssi käytännössä toteutui

Ystäväkurssin työkaluksi valikoitu Microsoftin tiimityökalu Teams. Käytetyssä ilmaisversiossa miinuksena oli, että tapahtumalinkin pystyi tekemään vasta vähän ennen koulutuksen alkua. ”Laitoin osallistujille pari päivää ennen kurssia viestin, jossa kerroin käytännön asioita ja että linkki tulee sähköpostilla noin puoli tuntia ennen kurssia”, kertoo Leila.

Samassa viestissä Leila pyysi osallistujia mahdollisuuksien mukaan testaamaan jo ennen koulutuksen alkua, että yhteys toimii.  Se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, sillä näin muutamat mikrofoniongelmat saatiin ratkaistua, ja koulutus pääsi alkamaan sovittuna aikana. Samalla se mahdollisti sen, että kouluttaja pystyi henkilökohtaisesti ottamaan vastaan jokaisen tulijan: kun uusi ihminen tuli linjoille, Leila toivotti hänet nimellä tervetulleeksi.  

Verkossa pidettävän ystäväkurssin osallistujamäärä rajattiin 10:een, vaikka toimitilassa pidetyillä kursseilla osallistujia on ollut enemmän. Kurssi täyttyi nopeasti ja varasijalle jäi neljä henkilöä. ”Kurssipäivänä tuli yksi viime hetken peruutus ja lisäksi oli yksi ”no-show”, mitkä olivat tietysti harmillisia varasijalla olijoiden vuoksi”, harmittelee Leila. 

Plussia ja miinuksia tulevia kursseja varten 

Leila Kinnari on tyytyväinen kurssin jälkeen. ”Vaikka en aiemmin ollut pitänyt ystäväkurssia verkossa, olen positiivisesti yllättynyt, miten hyvin kaikki loppujen lopuksi toimi pienistä teknisistä puutteista huolimatta. Osallistuminen ja keskustelu oli aktiivista, mistä kiitos mukana olleille.”

Palautteen (sähköisenä, anonyymisti kerätyn) perusteella myös kurssilaiset olivat tyytyväisiä. Hyvänä pidettiin sitä, että aikaa ei kulunut matkustamiseen ja kurssille saattoi osallistua myös toiselta paikkakunnalta. Kehittämiskohteena tuotiin esiin tasapuolisen osallistuttamisen lisääminen. Kurssipalautteessa kaivattiin myös SPR:n toiminnan esittelyä laajemmin. 

Alla muutamia Leilan poimintoja ystäväkurssin toteutuksesta verkossa: mikä toimi hyvin, mitä voisi kehittää, myös osallistujilta saadun palautteen perusteella.

  • Ryhmäkeskusteluissa olisi kiva, jos kaikilla olisi kamera ja se olisi päällä. Pidin kameraa päällä esittelyni ajan, muuten en. En kuitenkaan tuntenut olevani ja puhuvani kurssilla yksin, vaan keskusteluiden ja monien kysymysten ansiosta kurssi tuntui ihan normaalilta vuorovaikutteiselta kurssilta. 
  • Chat-ikkuna ei toiminut osalla osallistujista, joten emme voineet käyttää chatia.  
  • Kurssilla käytettyjen parin videon äänen kuulumisessa oli ongelmia. Ääniongelma tosin oli tiedossa jo ennen kurssin alkua, joten kurssilaisille lähetettiin sähköpostitse linkit videoihin. Kurssin aikana pidettiin kaksi lyhyttä taukoa, jolloin osallistujilla katsoivat videon, kävivät vähän jaloittelemassa ja tauon jälkeen keskusteltiin videosta.
  • Kurssilaiset osasivat hyvin nettietiketin. Kukaan ei puhunut toisen päälle ja aina sanottiin oma nimi, kun aloitettiin kysymys. Sen lisäksi, että osallistujat saivat kurssilla kysyä milloin vain, kouluttaja eteni asiakokonaisuuksittain niin, että 10-15 min välein oli aina luonteva hetki kysymyksille. 
  • Kurssille varatuista kolmesta tunnista (klo 17-20) vain neljä minuuttia jäi käyttämättä. Kysymyksiä ja keskustelua oli paljon, mutta lisäksi mikin avaaminen ja sulkeminen vei yllättävän paljon aikaa. 
  • Kouluttajan kannalta plussaksi voi laskea sen, että muistin varmasti kertoa kaiken kun kurssimateriaalin muistiinpano-osa oli koko ajan ruudullani.  
  • Teknisesti kurssilaiset on mahdollista jakaa pieniin porinaryhmiin, mutta sitä ei kokeiltu vielä ensimmäisellä kurssilla, koska Teams oli kouluttajallekin uusi työkalu. 2-3 hengen porinaryhmiin jakaminen aktivoisi jokaisen paremmin mukaan keskusteluun, mitä palautteessakin kaivattiin.
  • SPR:n esittely kurssilla keskittyi pitkälti kouluttajan oman eli Pohjois-Helsingin osaston toiminnan esittelyyn. Se on ollut tarkoituksenmukaista, kun osallistujat ovat aiemmin olleet oman osastosta tai lähialueelta. Nyt verkkokurssilla tilanne on toinen, kun osallistujat saattavat olla kauempaakin. Vapaaehtoiskouluttajalle tilanne on haastava, sillä hänellä on paras tietämys nimenomaan oman lähialueensa toiminnasta. 
  • Pohdittava on myös, miten ohjata kurssilaiset mukaan toimintaan, kun he ovat eri paikkakunnilta ja toisten osastojen tai piirien alueelta? Toimiiko vapaaehtoisten OMA-järjestelmä niin hyvin, että kun kurssilainen on luonut profiilin OMAan, häneen varmasti otetaan yhteyttä omasta osastostaan?

Miten kurssit jatkossa – verkossa vai paikan päällä?

Alun perin kurssille ilmoittautuneista puolet perui osallistumisensa, kun kurssi muuttui verkkokurssiksi. He sanoivat tulevansa kurssille myöhemmin, kun päästään taas toimitilaan. Toisaalta kaksi osallistujaa sanoi tulleensa kurssille nimenomaan siksi, että se oli verkkokurssi.

”Jatkossa harkitsen, jos pitäisin joka toisen ystävätoiminnan peruskurssin verkossa ja joka toisen paikan päällä”, kertoo Leila. Kysyntää on molemmille. Ja ensimmäinen verkkokurssi myös osoitti, että molemmat toimivat.

Pirjo Aarniovuori