Terveisiä piirin puheenjohtajalta

 
Kevät koittaa kaikesta huolimatta

Piirin puheenjohtaja Päivi Kuntze

 
Sama otsikko, mutta keväiset ajatukset ovat kokonaan toisenlaisia kuin vuosi sitten.
(Toimituksen huomautus: Päivi Kuntze viittaa Här och Nu-lehden numeroon 2/2019, jonka voit myös lukea täällä Julkaisujen alla.)

Jo vuodenvaihteessa aloimme kuulla koronavirusuutisia Kiinasta. Ne tuntuivat kaukaisilta, mutta jotain ne herättivät minussa: en halunnut varata matkaa Italiaan, jota mieheni oli ehdottanut pitkään. Ehkä se oli ”etiäinen”, kuten suomeksi sanotaan, aavistus, ehkä vain tuuria. Ja siitä, kun Suomi sai ensimmäisen koronatartunnan saaneen turistin Lapissa, on tähän päivään mennessä kulunut alle kaksi kuukautta. Kolmas maaliskuuta Suomessa oli löytynyt seitsemän (7) vahvistettua koronatapausta , kolme viikkoa myöhemmin luku on yli 800 laboratoriovahvistettua tapausta.

Kaksi viikkoa sitten kävin vierailulla 80-vuotiaiden vanhempieni luona. Äiti oli joutunut sairaalaan ja isä tarvitsi apua. Silloin en tiennyt, että vain viikkoa myöhemmin kiellettiin käymästä vanhusten luona. Ja äiti pääsi sairaalasta samana päivänä, kun potilasvierailut kiellettiin. Vain muutamassa harvassa päivässä minä ja moni muu on saanut järjestää ruokahuollon ja muuta apua iäkkäälle läheiselle kokonaan toisella tavalla kuin koskaan aikaisemmin. Tai miltä tuntuu suunnitella läheisen hautajaiset ja muistotilaisuus – kuinka moni voi osallistua hautajaisiin ja uskaltavatko he edes osallistua tilaisuuteen , jos he kuuluvat yhteen tai toiseen riskiryhmään. Saavatko kaikki läheiset edes osallistua matkustuskiellon takia? Ja miten monta kuukautta saamme odottaa voidaksemme järjestää muistotilaisuuden suurelle joukolle sukulaisia ja ystäviä? On tämä omituinen kevät!

Kukaan ei tiedä, miten tämä jatkuu. Kaikki kokoukset peruutetaan tai muutetaan Teams- tai Skype-kokouksiksi. Suositukset vaihdetaan nopeasti kielloiksi tai rajoituksiksi. Mutta samalla näen ihmisissä hyvin positiivisen reaktion. Vanhanaikainen auttamistahto tavallisissa ihmisissä. Sellaista, mihin me Punaisessa Ristissä mukana olevat olemme tottuneet – mutta nyt se leviää. Kuulin juuri äidiltäni, että naapuri oli tuonut vastaleivottua leipää heidän rappusilleen. Luultavasti ensimmäistä kertaa koskaan, ja he ovat olleet naapureita 45 vuotta!

Nyt on sitten aika kaikkien aktiivisten Punaisen Ristin ihmisten löytää oma tapansa auttaa. Suuri osa aktiiveistamme on yli 70-vuotiaita, näinollen ”sisälle suljettuja” – mutta puhelinta ja tietokonetta voivat kaikki käyttää. Tiedän, että ystävätoiminta jatkuu ”linjoilla” ja monia uusia tapoja olla yhteydessä toisiinsa on löydetty. Jakakaa mielellään kaikki hyvät ideat ja levittäkää niitä ystäville ja tutuille, jotka eivät vielä ole jäseniä. Uskon, että saamme monia uusia vapaaehtoisia, kun kaikki tämä on ohi – ja myös tilanteen vielä jatkuessa. Oma-vastaavat varmasti tarkasti seuraavat sitä kautta kiinnostuksensa osoittavia uusia. Heille järjestetään verkkokursseja, yrittäkää saada mahdollisimman monet niihin mukaan. Hallitusten jäsenet ja ryhmänjohtajat toivottavasti hoitavat kaiken koordinoinnin, ja oppivat delegoimaan.

Tärkeintä on, että kaikki pitävät huolen itsestään. Pesevät kätensä, lepäävät riittävästi, tuntevat vastuunsa. Terveydenhuollon parissa työskentelevillä riittää varmasti nyt työtä. Osa tekee työtä kotoa käsin ensimmäistä kertaa. Joidenkin työt saattavat loppua erilaisista syistä. Siitä riippumatta. Levätkää, nauttikaa keväästä ja luonnosta (ulkona saavat vielä kaikki terveet käyskennellä), löytäkää uusia tapoja viettää vapaa-aikaa.

Odotamme jännityksellä, mitä on tulossa. Mitä tapahtuu yleiskokoukselle? On paljon, mikä voi huolestuttaa, mutta yrittäkää pysyä rauhallisina. Olemme tässä yhdessä ja voimme auttaa toisiamme, kuten aina ennenkin.

 

Käännös ruotsista Juha Lindström