Ystävänpäivä herättää ihmisissä erilaisia ajatuksia ja tunteita. Kaksi terveydenhoitajaopiskelijaa lähestyi teemaa yksinäisyyden näkökulmasta.: 

Yksinäisyys ympärillä

Istun ihmisten ympäröimänä, tutun puheensorinan keskellä. Mielen sopukoista nousee pintaan laulun sanoja. Saan sanat järjestykseen ja tunnistan laulun. ”Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen”. Mielen valtaa Juicen laulu kaksoiselämää, joka kuvaa yksinäisyyden kokemusta karun yksinkertaisesti. Jään pohtimaan sanojen merkitystä, lauseiden sanomaa. Laulu kuvaa yksinäisyyden tunnetta epätoivona ja katkeruutena mutta toisaalta normaaliin elämään kuuluvana ilmiönä. Yksinäisyys asuu meissä, joissakin ihmisissä hyvinkin kotoisasti. Tunnistan sanoista itseni, yksinäisyys asuu minussa, ehkä myös tuossa toisessa, jonka puheen kuulen sorinan keskeltä.

Yksinäisyys voidaan luokitella kansantaudiksi, diagnoosiksi verenpainetaudin ja diabeteksen joukkoon. Se on yhä yleisempää, koskettaen hyvin eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Yksinäisyyttä ei voi nähdä ulkoapäin. Emme kanna kylttiä rinnassa, joka huutaa sanaa yksinäinen. Mistä tiedät, että joku ympärilläsi on yksinäinen? Voiko sosiaalisesti aktiivinen ja hyvin muiden kanssa toimeen tuleva ihminen olla yksinäinen? Eikö sellainen ole se, joka häviää massan joukkoon hiljaisuudellaan ja arkuudellaan…

Yksinäisyyttä ei voi kategorisoida. Jokainen meistä voi olla yksinäinen. Joku tuntee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta aina, koko elämänsä ajan. Se ei riipu siitä, oletko sosiaalinen vai vetäytyvä. Yksinäisyyden kokemus voi olla hyvin erilainen ja ihmisen kuoren alle voi kätkeytyä monta salaisuutta. Toisille yksinäisyys ja yksin oleminen on luonnollista, helpompaa kuin toisille. Yksin oleminen ei aina merkitse yksinäisyyttä, vaan yksin oleminen ja yksinäisyyden kokeminen ovat eri asioita. Jokainen voi kaivata joskus omaa rauhaa, aikaa olla yksin. Vapaaehtoinen yksinolo antaa mahdollisuuden itsetutkiskeluun ja tukee itsenäisyyttä. Ihminen kaipaa kuitenkin toisen ihmisen läheisyyttä. Meidät on luotu toimimaan yhdessä. Meillä on tarve tuntea olevamme jollekin tärkeä ja tarve tuntea toinen ihminen läheiseksi ja tärkeäksi. Jokainen kokee joskus ohimenevästi yksinäisyyden tunteita. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ihmisellä seuraa. Ihminen voi olla yksinäinen, vaikka hänellä olisi paljon ystäviä.

Yksinäisyys voidaan kokea voimavarana tai musertavana ja elämää rajoittavana tunteena. Juice jatkaa ”Yksinäisyys sydämessä katkeriksi pisaroiksi tiivistyy. Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy”. On merkityksellistä tuntea ja tunnistaa itsestään ne tunteet, jotka aiheuttavat elämään haasteita ja pahaa mieltä, edesauttaen yksinäisyyden kokemusta. Yksinäisyys on raskasta, sillä jokainen kaipaa ystäviä, toisten hyväksyntää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Tehokkuuden yhteiskunnassa ihminen nähdään arvokkaana silloin, kun hän pystyy toimimaan yhteiskunnan normien ja vaatimusten mukaan, unohtaen samalla oman hyvinvointinsa. Kaiken kaaoksen keskellä on hyvä muistaa, että jokainen ihminen on arvokas ja merkityksellinen. Jokaisella meistä on myös mahdollisuus antaa toivoa, niin itselle kuin toiselle. Toivoa voi jakaa ystävällisten sanojen muodossa, suoden pienen hymyn ja huomion. Jokaiselle meistä pienillä teoilla on merkitys. Yksinäiselle ystävälliset teot voivat antaa elämää suuremman merkityksen. Juicen viisaiden sanojen takana piilee sanoma. ”Kunpa sinut tuntisin paremmin. Silloin ehkä oppisin itsenikin” Ollaan aidosti läsnä, kohdataan ihmiset tasavertaisina ja suodaan ystävällinen sana, teko tai hymy. Opitaan elämää toinen toisiltamme. Meissä on voimaa.

Valmistuvat terveydenhoitajat

Anniina Lintu

Minna Penttinen

Karelia-amk