Ystävä valaisee päivän

Ystävänpäivä 14.2.

Kiva kun tulit taas!

Punaisen Ristin ystävän vierailu on monelle ikäihmiselle suuren ilon aihe. Kemissä vapaaehtoiset pyörittävät avustajarengasta, josta löytyy kaveri lääkärikäynnille tai asiointiavuksi. Kertaluonteinen ystävätoiminta sopii myös niille vapaaehtoisille, jotka eivät pysty sitoutumaan pitkäksi aikaa.

teksti Susanna Chazalmartin kuvat Maiju Pohjanheimo

Talvinen pakkaspäivän aamu on vielä hämärä, kun Punaisen Ristin vapaaehtoinen Sointu Zerni, 74, jo seisoo kemiläisen Eeva Parttimaan oven takana ja kilauttaa ovikelloa. Sointu on tullut Eevan kaveriksi silmäpolille, jossa menee yleensä useampi tunti ja käyntejä eri osastoilla voi tulla useampia. Niin pitkä aika yksin sairaalan pitkillä käytävillä olisi 84-vuotiaalle Eevalle liikaa. Lukuisten lääkärikäyntien takia Eeva onkin ollut Punaisen Ristin avustajarenkaan asiakas jo vuosia.

Pitkään aikaan Eevan oven takaa ei kuulu mitään, mutta Sointu ei huolestu. Hän tietää, että Eevan jalat ovat huonona ja hän liikkuu palvelutalon asunnossaan rollaattorin avulla. Aikaa sängyltä ovelle on vain muutama metri, mutta aikaa kuluu hyvä tovi.

Ja antaa ajan kulua. Eevan lääkäriaika on vasta tunnin päästä, joten kiirettä ei ole. Sointu on liikkeellä hyvissä ajoin, kuten aina, kun hän lähtee saattoavuksi ikäihmisen kanssa. Silloin ei olla jäniksen selässä.

Tekemistä eläkepäiville

Sointu on osa Punaisen Ristin Kemi-Keminmaa -alueen avustajarengasta, johon kuuluu tällä hetkellä noin 16 henkeä. Hän on tyypillinen vapaaehtoinen – eläkkeellä oleva nainen. Miehiä on mukana neljä. Asiakkaita, joiden luona vapaaehtoiset käyvät, oli vuonna 2019 yhteensä yli 60. Aikaa vapaaehtoiset viettivät asiakkaiden kanssa yhteensä noin 600 tuntia.

Ajatus vapaaehtoistyöhön lähtemisestä syntyi ensimmäisenä toimettomana kesänä eläkkeelle jäämisen jälkeen.

– Vietin kesän yksin kotona ja mietin, että ei hitsi, tämä ei ole minun juttuni. Olin tottunut perhepäivähoitajana vilinään ja vilskeeseen ja kotona tuntui aivan liian hiljaiselta, Sointu sanoo nauraen.

Hän tunsi Punaisen Ristin Keminmaan osaston puheenjohtajan Riitta Nahkiaisojan, ja erään keskustelun aikana Riitta pyysi Sointua mukaan toimintaan. Homma tuntui heti omalta.

– Aluksi olin mukana ruokajakelussa, mitä juuri aloiteltiin Kemissä. Sitten tuli tämä avustajarengastoiminta, ja sillä tiellä olen edelleen.

Ystäväpalvelussa mukavinta ovat hänestä ihanat asiakkaat. Suurin osa on yksinäisiä ikäihmisiä, joiden seurasta ja tarinoinnista Sointu nauttii.

Siitä päätellen, miten Eeva ottaa Sointun vastaan, tunne on molemminpuolinen.

– Oi, sinä tulit taas, onpa ihanaa! Eeva huokaisee silmät loistaen ja päästää Sointun sisään. Kohta pienen kaksion täyttää iloinen puheensorina.

Tarve kasvaa

Punaisella Ristillä on ollut ystävätoimintaa Kemi-Keminmaa -alueella vuodesta 1993 lähtien. Riitta Nahkiaisojan mukaan kysyntä on jatkuvasti kasvanut.

– Ikäihmiset asuvat entistä pidempään omissa kodeissaan ja pärjäilevät muuten, mutta tarvitsevat kaveria esimerkiksi lääkärikäynneille tai kauppa-asioille. Vapaaehtoiset voivat toimia pidempiaikaisena ystävänä tai olla kaverina kertaluonteisesti esimerkiksi juuri lääkärikäynneillä.

Nahkiaisoja toimii virkatyössään Kemin kaupungin kotihoidon palvelujohtajana. Hän näkee, että kunta ja kolmas sektori voivat hyvin täydentää toisiaan.

– Meillä yhteistyö toimii hyvin. Omaisten ja ikäihmisten itsensä lisäksi myös hoitajat saattavat tilata saattajan, jos asiakkaalla on käynti, johon hän tarvitsee kaveria mukaan. Työnjako on kuitenkin selvä: hoidolliset tehtävät tekee aina hoitaja, vapaaehtoinen voi tehdä sellaisia tehtäviä, mihin tavallisen ihmisen taidot riittävät. Vaikka olisi hoitoalan koulutus, sitä ei toteuteta vapaaehtoistoiminnassa.

Kemissä, kuten muuallakin Suomessa, avun tarvitsijoita olisi enemmän kuin vapaaehtoisia. Kynnys ryhtyä pidempiaikaiseen ystäväsuhteeseen voi kuitenkin olla vapaaehtoiselle korkea. Siksi Punainen Risti onkin viime vuosina pyrkinyt kehittämään erilaisia lyhytkestoisia ystäväpalvelun tehtäviä.

Kemin avustajaringissä asiakkaalle ei voida luvata kaveriksi aina samaa henkilöä, mutta toisaalta apua saa varmemmin. Tehtävistä kerrotaan avustajaringin omassa Whatsapp-ryhmässä. Periaatteena on, että keikasta saa aina myös kieltäytyä, jokainen valitsee itse itselleen sopivat ajankohdat ja tehtävät.

Riitta Nahkiaisoja kertoo, että Kemissä on aloitettu uutena myös lyhytkestoinen ulkoiluystävätoiminta. Se on suunnattu ihmisille, jotka saattavat tarvita kaveria muutaman kerran esimerkiksi lonkkaleikkauksesta toipumisen aikana.

– Tällainen toiminta on tavallaan perinteisen ystävätoiminnan ja avustajaringin välimaastossa. Pyrimme kuuntelemaan ihmisten tarpeita ja toisaalta sitä, minkälaista toimintaa vapaaehtoisemme ovat halukkaita tekemään. Olemme aloittelemassa lähiaikoina myös verkkoystävätoimintaa, Nahkiaisoja kertoo.

Tärkeitä ihmisiä

Eeva Parttimaata avustajien vaihtuvuus ei ole häirinnyt.

– Kaikki ovat aivan ihania ihmisiä. Sointunkin kanssa ollaan niin hyviä ystäviä että, hän huokaisee.

Naisilla on yhteisiä puheenaiheita jo Sointun lapsuusvuosilta lähtien. Eeva kertoo, että on työskennellyt Kemiyhtiön lautatarhalla Sointun äidin kanssa ja muistaa lettipäisen tytön jo niiltä ajoilta.

– Olihan se mukava yllätys, kun tuttu tyttö tuli oman oven taakse, hän sanoo.

Vaikka Sointun rooli on avustaa Eevaa silmäpolikäynnin ajan, on käynti selvästi Eevalle myös sosiaalinen tapahtuma. Hän suree sitä, että paras ystävä on sairastunut Alzheimerin tautiin ja palvelukodin muutkin asukkaat alkavat jo olla niin huonokuntoisia, ettei heistä juuri ole seuraa. Punaisen Ristin vapaaehtoiset tuovat käynneillään mukavaa vaihtelua.

– Kyllä nämä vapaaehtoiset ovat tärkeitä ihmisiä minulle. Minusta on niin kiva, kun käy ihmisiä ja saa jutella. Yksin ollessa minulla on radio koko ajan päällä, yölläkin, Eeva sanoo ja hymyilee Sointulle.

Ethän sinä vielä lähde?

Eeva jaksaa kävellä pienen matkan ulkona rollaattorin kanssa, mutta mieluiten hän menee ulos kaverin kanssa. Läheisen oppilaitoksen opiskelijat käyvät ulkoiluttamassa häntä kerran kuukaudessa, sisar ja veli ovat jo sen verran iäkkäitä, etteivät juuri pääse käymään. Eevan mies kuoli 10 vuotta sitten ja siitä alkoi uusi, yksinäisempi elämä. Useiden eri leikkausten jälkeen Eeva muutti palvelukotiin, jossa hänen asuntonsa on kätevästi maan tasalla.

Sointu tietää, että ulkoilu tekee Eevalle hyvää, joten vaikka aikaa taksin tuloon on vielä mukavasti, hän alkaa pikku hiljaa hoputtaa Eevaa pukemaan. Hän auttaa tukisukat päälle ja kengät jalkaan ja kaivaa kaapista hienon punaisen hatun, jota Eeva pitää päässä kaupunkireissuilla.

– Kun nyt toimitaan, ehditään vähän haukata happea ennen taksikyytiä, Sointu juttelee.

Parivaljakko astuu ovesta ulos kauniiseen pakkassäähän ja kiertää pienen lenkin, ennen kuin jää talon eteen odottelemaan taksia. Eeva suunnittelee jo seuraavaa yhteistä tapaamista. Hän haluaa lähteä alennusmyynteihin ostamaan uutta takkia. Ehkä Sointu tulisi kaveriksi?

Kun silmäpolin käynti on hoidettu, ollaan jo iltapäivässä. Tavallisesti Sointun avustajakeikka loppuisi Eevan kotiin saattamiseen. Hän osaa kuitenkin jo odottaa kahvikutsua, joka tuleekin heti, kun naiset ovat päässeet taksista.

– Ethän sinä vielä lähde? Tulethan kahville? Eeva pyytää, ja Sointu tietysti suostuu.

– Tästä on tavallaan tullut jo perinne. Muutenhan näistä tehtävistä ei oteta maksua, mutta sen verran olemme joustaneet, että kahvit saa tarjota, Sointu sanoo nauraen.