Intian valtameressä tapaninpäivänä 26.12.2004 tapahtunut maanjäristys ja sen aiheuttamat hyökyaallot surmasivat yli 280 000 ihmistä. Joukossa oli 179 Thaimaassa lomaillutta suomalalaisturistia.

Keski-Suomen keskussairaalassa työskentelevät sairaanhoitajat Kristiina Alho ja Kati Partanen osallistuivat Suomen Punaisen Ristin kanainvälisen henkilöreservin jäseninä Suomen Punaisen Ristin, Suomen hallituksen, matkatoimistojen ja Finnairin yhdessä järjestämään suomalaisten evakuointioperaatioon Thaimaasta. Nopeaa lähtöä helpotti työnantajan myönteinen suhtautuminen henkilöreserviin kuulumiseen.

Kristiina ja Kati saivat 28.12. hälytyksen SPR:n keskustoimistosta kello 20.30. Seuraavana yönä kello kaksi he istuivat Jyväskylästä lähteneessä bussissa. Helsinki-Vantaan lentoasemalla alkoi seuraavana aamuna kello yhdeksän eri puolilta Suomea saapuneille henkilöreservin jäsenille järjestetty tiedotustilaisuus, joka valmensi tuleviin tehtäviin Thaimaassa. Edessä oli 10 tunnin lento Thaimaahan suomalaisia evakuoimaan lähteneellä lentokoneella. Suunniteltu viiden vuorokauden komennus muuttui kahden viikon komennukseksi.

Thaimaan terveydenhuolto oli pääasiassa korkeatasoista. Heti onnettomuuden jälkeen osa loukkaantuneista lennätettiin eri puolille maata jatkohoitoon eri viranomaisten toimesta. Thaimaan historiallinen kehitys näkyi hyvin organisoituna avustustyönä. Punaisen Ristin työntekijät tekivät yhteistyötä Thaimaan eri viranomaisten sekä paikalle saapuneiden suomalaisten poliisin edustajien kanssa. Samanaikaisesti etsintätyön rinnalla Suomen Punaisen Ristin työntekijät kartoittivat paikallista avun tarvetta jatkossa tehtävää avustustyötä varten.

Kristiinan tehtävänä oli etsiä suomalaisia, pohjoismaalaisia ja virolaisia potilaita satojen kilometrien päästä maan eri sairaaloista, arvioida heidän kuntonsa ja järjestää suomalaisten potilaiden kuljetus Suomen lähteville eri ambulanssilennoille. Työ oli intensiivistä ja yöuni jäi näin ollen vähiin. Kristiina koki tehtävän tärkeäksi, koska näin vapautui paikallisista sairaaloista hoitopaikkoja paikallisten loukkaantuneiden auttamiseksi joiden hoitoon ne oli tarkoitettu.

– Eri puolilla maata olleet kuvat kadonneista tuntomerkkeineen olivat surullista katsottavaa. Missä he kaikki ovat, kertoo Kristiina pohtineensa.
– Thaimaassa tehty työ ei juuri poikennut sairaanhoitajana teho-osastolla tekemääni työstä. Tehtävänäni oli vastata kulloinkin yhden – kahden potilaan hoidosta. Tämä helpotti jaksamista, jatkaa Kristiina.

Kati Partanen toimi Phuketin alueella.
– Aamupalaverin jälkeen minä kiersin alueen sairaaloita ryhmäni kanssa. Kävimme lävitse kaikki alueen sairaalat osasto osastolta, huone huoneelta ja peti pediltä. Kiersimme samat sairaalat useaan kertaan. Tiedot löydetyistä kirjattiin ylös ja toimitettiin eteenpäin. Hotelleihin tehtiin niin sanottuja kotikäyntejä ja käytiin tapaamassa sinne majoittautuneita turisteja antaen samalla psyykkistä tukea. Psyykkinen paha olo näkyi fyysisinä oireina mm. oksenteluna ja ripulointina kertoo Kati.

Vaikeinta oli lentokentällä työskentelevillä työntekijöillä. Jaksamista edesauttoi hyvä ryhmähenki ja tieto koko järjestön antamasta tuesta tehtävälle työlle. Avustustyöntekijöille on järjestetty jälkipuinti-istunnot (debrieffing) kotimaahan paluun jälkeen.

Phuketista lähti joka yö kaksi suomalaisia turisteja täynnä ollutta lentokonetta Suomeen. Henkilöstö saapui kentälle pari tuntia ennen koneen lähtöä. Paikalla oli sekä lääkäreitä että hoitohenkilökuntaan kuuluvia. Lentokentällä Punaisen Ristin sekä Ema Group Oy:n henkilöstö määrittivät evakuoitavien kuljetusjärjestyksen Suomeen ensimmäistä lentoa lukuun ottamatta. Ensisijalla olivat mm. vanhemmistaan erossa olleet lapset. Lentokentällä tehtiin terveystarkastus jokaiselle Suomeen lähtevälle, annettiin tarvittaessa hoitoa ja kirjoitettiin ruhjeita saaneille ns. sairaanhoitajan lähete jatkohoitoa varten. Lisäksi jaettiin mm. vaatteita ja lehtiä ja annettiin psyykkistä tukea. Evakuoitavien psyykkiset reaktiot tulivat usein pintaan vasta lentoasemalla.

– Thaimaalaiset selvisivät vaikeasta tilanteesta yllättävän hyvin. Ilman heidän tekemäänsä työtään Punaisen Ristin työntekijöiden työ olisi ollut paljon vaikeampaa toteavat Kristiina ja Kati yhdessä.

Punaisen Ristin henkilöreservi vie avun perille

Suomen Punaisen Ristin kansainväliseen henkilöreserviin kuuluu mm. terveydenhuollon, tiedotuksen, tekniikan, logistiikan, taloushallinnon, kehitysyhteistyön ja järjestötyön ammattilaisia. Koulutetun reservin koko on noin 1 100 koulutettua avustustyöntekijää. Reservin jäsenillä tulee olla vähintään kolmen vuoden työkokemus ammatistaan. Työntekijät valitaan hakemusten perusteella viikon pituiselle englanninkieliseen IMPACT -koulutukseen. Koulutukseen voi osallistua myös muiden Punaisen Ristin kansallisten yhdistyksen avustustyöntekijöitä. Koulutus valmentaa toimimaan monikansallisissa tiimeissä yhdessä paikallisen Punaisen Ristin kanssa. Kurssin hyväksytysti suorittaneet liitetään kansainväliseen henkilöreserviin, josta etsitään tarpeen mukaisia työntekijöitä kansainvälisiin tehtäviin. Pyyntö voi tulla koska tahansa. Varat kuluihin otetaan Punaisen Ristin katastrofirahastosta. Avustustyöntekijöille maksetaan palkkaa työstään avustusoperaatioissa ja se ei siis ole vapaaehtoistyötä.

Suomen Punainen Risti ylläpitää katastrofiyksikköä (Emergency Resonse Units, ERU). Suomen Punaisella Ristillä on evakuointisairaala, terveysasemia, yleissairaaloita, kirurgisia sairaaloita ja näiden yksiköiden tietoliikenteeseen tarvittavat laitteisto. Evakuointisairaala on kenttäsairaalaa kevyempi yksikkö. Se on valmis lähtöön vain parissa tunnissa Tampereen Pirkkalan kentältä. Evakuointisairaalan tarkoitus on pitää potilaat hengissä, estää lisävammojen synty ja siirtää heidät eteenpäin heti, kun mahdollista.Evakuointisairaala kehitettiin Thaimaan avutusoperaation kokemusten perusteella tilanteisiin, jossa kotimaassa tai ulkomailla pitää evakuoida suuri määrä loukkaantuneita. Terveysasema pystyy vastaamaan 20 000 – 30 000 ihmisen perusterveydenhuollosta ja siinä 20-paikkainen vuodeosasto. Yleissairaala tukee tarvittaessa alueella toimivia terveysasemia ja siinä on 160 potilaspaikkaa. Terveys- ja sairaanhoitopalveluja se pystyy tarjoamaan 150 000 – 200 000 ihmiselle. Kirurginen sairaala on suunniteltu sodan uhrien hoitamiseen, mutta sitä voidaan käyttää missä tahansa katastrofialueella missä tarvitaan kirurgista yksikköä. Kirurgisessa sairaalassa on 80 potilaspaikkaa. Tietoliikenneyksikkö muodostaa tarvittavat tietoliikenneyhteydet.

ERU -materiaali on pakattu laatikoihin. Tarvittaessa yksikön mukaan lähetetään telttoja, tietoliikenneyksiköt ja ajoneuvoja. Mukaan lähtee myös majoitukseen tarvittavia välineitä sekä ruokaa perustamisvaiheen ajaksi. ERUa ovat rahoittaneet valtio, EU:n humanitaarisen avun toimisto ECHO sekä Punaisen Ristin katastrofirahasto.

Lue lisää Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijöiden koulutuksesta täältä:

https://www.punainenristi.fi/tule-mukaan/avustustyontekijaksi