Vapaaehtoisemme Leena on ehdolla Vuoden 2019 vapaaehtoiseksi! Osallistu äänestykseen! Äänestysaikaa on 27.10.2019 saakka!

Torstaina 5. joulukuuta vapaaehtoiset ja vapaaehtoistyö saavat erityistä huomiota, kun Suomessa vietetään kansainvälistä Vapaaehtoisten päivää. Tällöin Kansalaisareena palkitsee Vuoden vapaaehtoisen kuudetta kertaa.

Nuorten turvatalolla Vantaalla haluttiin ehdottaa Vuoden vapaaehtoiseksi Leenaa, pitkän linjan Punaisen Ristin vapaaehtoista, jolla on vilpitön halu auttaa ja parantaa kanssamme Maailmaa.

Nuori Somelähettiläämme Mariyana haastatteli Leenaa. Haastattelun voit lukea alta.

 

Miltä tuntuu, kun olet ehdolla Vuoden vapaaehtoiseksi?

- Vois vastata, että yllättävältä
 

Miksi?

- Siksi, koska mä oon semmoinen vaatimaton vapaaehtoistehtävien tekijä ja mä en oo koskaan markkinoinut tai mainostanut sitä vaan mä haluan vain tehdä ihmisille hyvää. Se kontakti ihmisen kanssa ihmiseltä ihmiselle on minulle paljon tärkeämpi kuin se julkisuus. Että se oli yllättävää oikeasti.

Mutta hyvällä tavalla yllättävää?

- Kyllä, myönteisessä mielessä yllättävää.

Mikä on paras juttu vapaaehtoisena olemisessa?

- Paras juttu on se, että voi jonkun ihmisen kanssa kommunikoida ja tuoda hänelle hyvää mieltä. Siitä saa samalla itsekin hyvän mielen. Kun vapaaehtoistehtävistä ei makseta palkkaa, se palkka on itsellekin se hyvä mieli.

Milloin sinusta tuli vapaaehtoinen?

- Vuonna 1982.  Siis 38 vuotta sitten mä oon aloittanut vapaaehtoistehtävät.

Miksi sä päätit aloittaa?

- Se on varmaan kutsumus siitä, että haluaa auttaa ihmisiä. Mä olen siis ollut 80- ja 90-luvulla Suomen Punaisen Ristin Ystävätoiminnassa ikäihmisiä auttamassa ja seurustelemassa heidän kanssaan. Oon neljä ihmistä hautaan saakka saattanut. Elikkä pitkä suhde, kymmenen vuotta yhden henkilön kanssa kuljimme yhtä matkaa. Sitten oli kaks ja kolme semmosta, aika iäkkäitä ihmisiä ja sitten kun se elämä päättyy, tietysti pidetään hautajaisetkin. Että sitä suruakin on täytynyt kokea aika paljon, vaikka enemmän tästä saa iloa.

Mä halusin kysyä, mikä oli vaikein juttu? Ehkä juuri tämä?

- No ehkä silloin nuorempana, kun minäkin olin vähän yli 30-vuotias silloin vuonna 82, ehkä oli vähän pelottavaa tai jännittävää, että kuinka minä osaan kommunikoida ihmisten kanssa. Mutta minulla oli jo silloin ja nyt tämän pitkän kokemuksen jälkeen on aika hyvät vuorovaikutustaidot. Osaan seurustella ja olla ihmisten kanssa. Kokoajan lisääntyy siinä se vuorovaikutustaito.

 

Oletko ajatellut joskus luopua (vapaaehtoistyöstä)?

- No, itseasiassa on käynyt monseti mielessä, mutta minä olen vain lisännyt joka vuosi uusia asioita. Mulla on nyt muitakin vapaaehtoistehtäviä kuin Punaisen Ristin tehtäviä. Minä olen myöskin Muistiliiton muistikummi-lähettiläs ja tänään olin ottamassa palkintoa menokaveritoiminnasta. Vuonna 2005 päätin, että tulen tänne Nuorten Turvatalolle vapaaehtoiseksi, ja minut otettiin erittäin hyvin vastaan. Minä olen siis ollut täällä nyt 15 vuotta. Täällä on niin mukava olla vapaaehtoisena, koska täällä kokoajan kokee, että sinua arvostetaan vapaaehtoisena. Se on hyvin tärkeää. Nuorten kanssa on ihana kommunikoida. Kun itse olen jo yli 70, saan kokea sen nuoruuden innon ja elämän toivon siitä, että nuoret uskoo, että he pääsee eteenpäin ja he ajattelee myönteisesti tulevaisuudesta. Vanhojen ihmisten kanssa on olemassa sellainen sanonta: "Kun peruutuspeili on isompi kuin tuulilasi." Nuoret katsoo eteenpäin elämään ja tulevaisuuteen ja on se toivo olemassa. Täällähän sitä turvatalossa hyvinkin paljon tuodaan ja olen saanut olla siinä mukana. Siitä saa hyvän mielen. Sitten kun näkee, että nuoret kehittyy ja saa elämänsä kuntoon, siitä saa hyvän mielen. Mähän olen myös tossa Sekasin-chatissa, joka on täällä alakerrassa. Mä oon ollut siinä puoltoista vuotta. Kun aiemmin kysyit, että olenko ajatellut lopettaa, niin nyt en ole lopettanut sitä, mutta olen tauolla siitä. Se ei tarkoita, että kokonaan lopettaisin. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta minä vähän otan etäisyyttä ja ehkä tulen sitten uudestaan.

Onko siellä (chatissa) sun mielestä vaikeampi?

- Joo, kyllä se joskus on vaikeeta. Mutta kyllä sitten, kun saa nuoren kanssa chatattyä ja saa niitä sydämmen kuvia, niin se on juuri sitä palkintoa.

Mikä on sinun paras muisto vapaaehtoistehtävistä?

- Ehkä sen tyyppinen asia, kertomatta nimiä ja yksitysikohtia tietenkään, koska me olemme vaitiolovelvollisia täällä Turvatalolla, että on nuori on tullut kertomaan, että nyt hänellä asiat on kunnossa. Asuinpaikkani lähellä asuu yksi nuori pariskunta, jotka ovat tavanneet täällä Turvatalolla. Heillä on jo toinen lapsi. Kun heitä siellä tapaan, he tulevat aina minua moikkaamaan ja kertomaan, mitä heille kuuluu. Se on ehkä se paras hetki, kun mä näen mikä se heidän tilanne oli silloin ja mikä se on nyt. Heillä on kaikki hyvin. Ja nyt yksi nuori, joka oli aivan ihana, on saanut oman asunnon. Hyvät hetket tulee myöskin siitä, kun oon tehnyt läksykerhossa, kun lapset tulee kertomaan, että mä sain kokeista kympin. Sehän on palkinto minulle, en minä ole tehnyt sitä vaan kannustanut vain lukemaan niitä läksyjä. Sit he yleensä tulee halaamaan, se on ihan luonnollista. Varsinkin kun on koko lukuvuoden, syksyn ja kevään, samassa koulussa, ne lapset tulee tutuiksi ja toisalta heidän palaute on niin aitoa. Se on varmasti just sitä, mitä he ajattelevat ja se tulee niin suoraan. Kun menee sinne paikan päälle, joskus siinä on halausjono. Se tuntuu hyvältä.

Onko tämä tärkein syy, miksi kannattaa tulla vapaaehtoiseksi?

- No kyllä, tää palkka, tämmöinen hyvänmielenpalkka.

Onko sinulla yhtään vapaa-aikaa, kun on tosi paljon vapaaehtoisuuksia?

- Itseasiassa ei kauhean paljon. Minä yritän pitää yhtä päivää viikossa. Mutta minä myöskin liikun joka päivä. Minä harrastan kuntosalia, jumppaa, vesijuoksua ja sitten minä olen myöskin kuntosalivertaisohjaajana yhtenä päivänä viikossa. Liikunta on mun vapaa-aikaa vapaaehtoistehtävistä.

Mulla on yksi abstrakti kysymys, jos sulla olisi yksi toive, mikä se olisi?

- Ehkä se inhimillisyyden toive, että ihmiset oppis ottamaan toiset ihmiset huomioon. Tässä mun uudessa tehtävässäni on nappi... Se on muistiliiton nappi: “Välitä muista”. Se on juuri sitä empatiaa, minusta se on kauhean hyvä nappi. Kaksi sydäntä, eikö tää kerro jotain, eiks oo aika kuvaava?

Tämä on se mun ajatusmaailma. Ja tätä tietoa mä haluaisin jakaa eteenpäin: “Välitä muista” - Ota muut ihmiset huomioon. Empatia on sellainen ominaisuus, että sitä ei voi ostaa kaupasta, se pitää opetella ja se tulee luonteesta.

Voitko kuvailla itseäsi kolmella sanalla?

- Mä oon spontaani, ehkä sitten empaattinen ja tää kaksi sydäntä kertoo aika paljon – sydämellinen.  Itsestään on vaikea uskaltaa ajatella hyvää, vaikka tietysti pitäisi opetella.
Nyt kun olen saanut huomiota aika paljon, se lämmittää sydäntä tosi paljon ja nostaa itsetuntoa. Mä oon sellainen nöyrä avustaja, että mä haluan aina toisen ihmisen ottaa huomioon. Mun läheiset aina sanoo, että huolehdi itsestäsi. Useasti saattaa unohtaa itsensä liikaa, että pitäisi myöskin huolehtia omasta hyvinvoinnista – niinhän sanotaan lentokoneessakin, että auta ensin happimaski itsellesi ja sitten vasta kaverille. 

Kun sä tulet vuoroon majoitusvapaaehtoisena ja kun sä lähdet sieltä, niin oletko väsyneempi vai voimaantuneempi?

- Voimaantuneempi, ehdottomasti! Sen takia, että mä koen, että jonkun kanssa on taas menty yksi tai kaksi askelta eteenpäin. Mä koen, että mä olen ollut siinä mukana.

Haluatko lisätä jotain, mitä sinusta olisi tärkeä olla siellä haastattaleussa?

- Mä haluaisin, että tämä viesti menisi niin, että mä kannustan nuorempiakin tulemaan vapaaehtoistoimintaan. Mä tapaan usein koulutuksissa, mehän käydään tosi paljon koulutuksia, niin kaikissa koulutuksissa, jos tapaa nuorempia, minun lasteni ikäisiä tai jopa minun lastenlasteni ikäisiä. Aina kannustan sillä tavalla, että haluan istuttaa sellaisen siemenen, että jonain päivänä, kun teidän elämänvaihe on sellainen, että te pystytte tulemaan vapaaehtoistoimintaan, se siemen itää kasviksi ja siitä tulee se vapaaehtoisuus – vapaaehtoisen kukka. Se alkaa kukkia siitä, että siitä saa paljon iloa, kun auttaa muita ihmisiä. Se on elämän sisältö suorastaan, että minä voin sanoa tällä hetkellä, että minä vaan harrastan vapaaehtoistoimintaa.

 

VUODEN VAPAAEHTOINEN 2019

Löydät ehdokkaiden kuvaukset ja lisätietoa kampanjasta osoitteesta

http://www.kansalaisareena.fi/vapaaehtoinen/

Ehdokkaat löydät täältä: http://www.kansalaisareena.fi/vapaaehtoinen/ehdokkaat-2019

 

Osallistu äänestykseen! Äänestysaika on 30.9.— 27.10.2019.