Kesäkahvila
Toimittja Teija Piipari
Miltä kuulostaisi nauttia kahvikupponen hyvässä seurassa uusiin ihmisiin tutustuen?
Jos vastasit kyllä, kivalta tuntuisi, niin hyviä uutisia: tähän on mahdollisuus kolmasti tänä kesänä. Paikka on Helmi Cafe Kuusankosken Keskusaukiolla, jonne SPR:n Kuusankosken osaston Ystävätoiminta pystyttää pop up -henkisen kesäkahvilan.
– Ystäväkahvila on tarkoitettu meille SPR:n ystäville, asiakasystäville ja kaikelle kansalle, toteavat ensimmäisen kahvilakerran emännät ja vetäjät Helena Lukkarinen ja Marja Kaasalainen.
Ystävien kesäkahvilat ovat avoinna kolmena kesätorstaina kello 13–14: huomenna 6.6., sekä 4.7. että 1.8. Heinäkuussa kahvituntia vetää kaksi isäntää, elokuuksi on haussa pari vapaaehtoista.
– Jos kahvilat saavat suosion, miksemme voisi jatkaa niitä myöhemminkin, Lukkarinen toteaa.
Ihan uutta ystäväkahvila ei SPR:n Kuusankosken osastolle ole, sillä jo usean vuoden ajan ystävänpäivänä helmikuussa on kokoonnuttu Helmi-Cafen tiloihin.
– Mutta tällaisena kesäkahvilatoimintana tämä on kokeilu. Punainen risti toivoo, että jalkaudumme kadulle emmekä pysyttele vain omissa piireissämme sisällä. Ja kun yksinäisyys on iso ongelma Suomessa, ja SPR.n toiminnan teemoja, niin keksimme perustaa ystävien kesäkahvilan, Lukkarinen sanoo.
– Pop up-jutut ovat nyt suosittuja, jatkaa Kaasalainen. – Tarkoitus on, että tänne on helppo tulla kahville ja rupattelemaan, olemaan yhdessä.
Pöytään istahtaa Helmi Cafen vastaava Outi Kaasalainen. Ystäväkahvilan pöytä tulee tuonne, hän viittelöi SPR:n naisille, ja pullakahvit saa edulliseen hintaan.
– Minulla olisi pitkä pöytäliina, Lukkarinen sanoo. – Tuonko?
Kuukausi sitten 8-vuotissyntymäpäiväänsä viettäneen Helmi Cafeen tiloihin mahtuu kuutisenkymmentä asiakasta. Henkilökuntaa on päivästä riippuen paikalla 8–14.
– Työntekijöitä on eritasoisia. Osa on keittiössä ja kahvilassa, osa pelkästään keittiössä, kun eivät sosiaalisilta taidoiltaan pysty olemaan asiakaspalvelussa, Outi Kaasalainen juttelee. – Kivasti paikka on löytänyt asiakkaansa. Joka päivä menee noin 150 kahvikupillista. Vakioasiakkaita on nelisenkymmentä.
Helena Lukkarinen kaivaa kassistaan pinon papereita, joista osassa lukee autokuume, aavesärky, kahvihampaan kolotus. Mitä ihmettä?
– Jos ystäväkahvilassa ei juttu lähde luistamaan, sitä voidaan ohjailla esimerkiksi "mitä tulee mieleen sanasta" -visailun kautta, hän selvittää.
– Suomalaisilla ei aina juttu lähde ventovieraiden kanssa, mutta tietysti hiljaakin voi olla, toteaa Marja Kaasalainen.