Rasisminvastaisella viikolla mietittiin ennakkoasenteita

Maaliskuu on jo takana pain, joten tämä ”Maaliskuun blogi” onkin nyt muodikkaasti myöhässä. Samalla kun maaliskuu on ohitettu ja katselemme kohti kevättä, on jälleen yksi Rasisminvastainen viikko saatu päätökseen. Osastomme osallistui tähän tärkeään viikkoon tänäkin vuonna ja kokemukset olivat jälleen kerran hyvin positiivisia.

Terminä rasisminvastainen viikko on mielestäni hieman hankala, eikä edes kovin hyvin vastaa sitä toimintaa, jota me täällä Tampereella järjestämme. Rasismin vastustaminen on toki tärkeää, mutta termissä on negatiivinen sävy. Tämä on huomattu myös muualla, ja joissakin yhteyksissä viikosta puhutaankin Kulttuurien moninaisuuden viikkona. Oli tästä nimestä mitä mieltä hyvänsä, niin raflaava se ei ole. Nimi kuvastaa kuitenkin tavoitteitamme paremmin.

Tavoitteenamme ei pitäisi olla pelkästään rasismin vastustaminen ja poistaminen, vaan kulttuurien moninaisuuden edistäminen siten, että ottaisimme huomioon muitakin kulttuureja kuin vain omamme. Huomioon ottamisella tarkoitan lähinnä sitä, ettemme anna ennakkoasenteidemme vaikuttaa toimintaamme erilaisten kulttuurien edustajien kanssa. Kun puhun kulttuurista, sitä helposti ajattelee muista maista tulleita henkilöitä, mutta asiahan ei ole näin. Meillä on Suomen sisällä todella paljon erilaisia kulttuureja, joista kaikki ei suinkaan liity henkilön syntymäpaikkaan, vaan siihen mitä hän haluaa edustaa.

Jos nyt käytän itseäni esimerkkinä, niin sanottakoon, että olen syntynyt Rovaniemellä ja mielestäni poro kuuluu joulupöytään. Kuinka moni täällä Hämeessä sanoo samaa? Kuuntelen myös hevimusiikkia, sellaista jonka kuuluessa radiosta moni muu vaihtaisi kanavaa. Edustan siis paitsi lappilaista ruokakulttuuria, myös musiikillista alakulttuuria. Kovin paljon en joudu ennakkoasenteiden kanssa kuitenkaan painimaan, hevikin on nykyään suomessa niin salonkikelpoista. Toisin on sellaisten henkilöiden kanssa joiden erilaisuus näkyy ulospäin ja on siten helpommin ennakkoasenteidemme uhrina.

Rasisminvastaisen viikon päätapahtumamme oli Tampere-talossa samaan aikaan kun siellä oli toisenlaisen alakulttuurin, sarjakuva intoilijoiden, Tampere Kuplii -tapahtuma. Järjestimme samassa yhteydessä keskustelutilaisuuden, johon oli kutsuttu puhujiksi henkilöitä jotka eivät ole maahanmuuttajataustaisia, mutta jotka kutenkin eroavat tavallisesta kaduntallaajasta jollain tavalla. Joukossa oli muun muassa sokea pappi, lyhytkasvuinen mies ja kauttaaltaan tatuoitu punkkari. Keskustelun aikana puhuttiin mm. siitä, miten nämä erilaiset ihmisryhmät kokevat ennakkoluuloja yhteiskunnassamme.

Tässä on meille kaikille hyvä muistutus. Halusimme sitä tai emme, teemme kanssaihmisistämme paljon johtopäätöksiä pelkästään sen perusteella miltä he näyttävät. Meillä on tietynlaisia ennakkoasenteita erilaisia ihmisryhmiä kohtaan, emmekä usein edes tiedosta sitä. Olisi tärkeää että pystymme arvioimaan omia kohtaamisiamme muiden kanssa objektiivisesti ja arvioimaan että annoimmeko asenteidemme ja ennakkoluulojemme vaikuttaa tapaamme toimia näiden uusien ihmisten kanssa.

Olen muuten tätä kirjoittaessani Philadelphiassa, Yhdysvaltalaisen itsenäisyyden syntysijoilla. Työmatkani ohella aion tutustua paikalliseen kulttuuriin. Matkustakaa tekin, se laajentaa maailmankuvaa enemmän kuin mikään muu yksittäinen asia!

- Pekka Lehtinen, monikulttuurisuustoimikunta