Tarinoita vapaaehtoisuudesta

Sanna Olli, SPR Itä-Helsingin osaston puheenjohtaja 1.1.2017–21.3.2018

"Arvojensa ja tavoitteidensa puolesta Punaisen Ristin työ oli kiinnostanut pitkään ja olin yrittänyt kurssien kautta päästä mukaan toimintaan. En kuitenkaan tullut "imaistuksi" mukaan, ennen kuin aloitin Itä-Helsingin viestintäryhmässä.

Keskellä työpäivää tuli sitten soitto piirin työntekijältä, joka halusi osaston puolesta tietää olisinko käytettävissä puheenjohtajaksi. Sen hienompaa tunnustusta en ole aiemmin työstäni saanut.

Muutenkin osaston puheenjohtajuus valtavan kyvykkään osaston, uusien innokkaiden vapaaehtoisten virran ja piirin tuen kanssa on upein ja mieleenpainuvin matkani Punaisessa Ristissä jo tähänkin asti.”
------------------

Matti Kokoi, aktiivi ja hallituksen jäsen vuoteen 2017.
Matti on ollut SPR:n toiminnassa jo vuodesta 1964. Mukaan hän lähti, koska ”äiti käski mukaan”.

Mieleenpainuvin muisto oli se, kun Punaisen Ristin pikkujouluissa opin juomaan kahvia. No vapaaehtoistyössä on monta hetkeä. Päällimmäisenä lienee se, kun ensiapupäivystyksessä Messukeskuksessa hoidin jalkansa murtanutta rouvaa ja sain häneltä jälkeenpäin loistavaa palautetta.”
-----------------

Pirjo Roni, LäksyHelpin vetäjä
Lue Pirjo ja Paavo Ronista juttu Kymmenen vuotta LäksyHelppiä

Myllypuron koulussa oli sillä tavalla kiva, että läksykerhoporukasta muodostui yhtenäinen ryhmänsä – lapset olivat kaikki kavereita keskenään. Ne sai itse tehdä nimilaput, missä oli tarroja ja ne pistettiin rintaan sitten aina kun tultiin LäksyHelppiin – se oli hirveen kivaa.

Keväisin meillä oli aina päättäjäiset. Jos oli kiva ilma niin mentiin puistoon, otettiin eväitä ja pelattiin jotain."
------------------

Tuula Boffour, aktiivivapaaehtoinen
SPR:n vapaaehtoiseksi Tuulan houkutteli halu auttaa ja samalla tutustua uusiin ihmisiin. 

Ikimuistoisin muistoni Punaisen Ristin vapaaehtoistyöstä on ollut, kun sain olla ystävänä maahanmuuttajaperheelle. Perhe otettiin Suomeen kiintiöpakolaisina. Se into ja halu oppia suomea ja tutustua yhteiskuntaan. Perheen lasten antamat halaukset aina kun nähtiin ja erottiin. Vanhempien kanssa käydyt keskustelut sekä tunne, että koko perhe otti minut "mummokseen".”
------------------

Ahmed Alnader, Red Cross volunteer worker
Ahmed joined Red Cross more than a year ago, the reasons being many: being close to people and helping them as well as learning new things and being able to develop himself as a human being. In addition, being part of the Red Cross runs in his family since both his father and brother have been working for the Red Cross.

The best memories are from workshops to improve Red Cross to best suit the community. One was held in the city of Kankaanpää, another by the University of Aalto.

But there are also small and unforgettable moments, like when we were collecting donations. Seeing different people showing their love makes you feel the love between one another, which overcomes all the differences created by some.

I think if someone has a problem with people’s trust, this might be one of the things that make them feel warm-hearted.I thank God for giving me this opportunity and I thank all my friends for supporting me and a special thanks goes to my Finnish friends who have treated me as a member of the Red Cross family.”
-----------------

Markku Einonen 
Junassa henkilö sai sairaskohtauksen ja häntä elvytettiin siinä käytävällä. Markku sattui istumaan samassa vaunussa ja seuratessaan tilannetta mietti, että mitä siinä tilanteessa olisi voinut itse tehdä. Sen seurauksena Markku aloitti Punaisen Ristin vapaaehtoisena Östersundomin ruotsinkielisessä ensiapuryhmässä – vaikka ei siis puhunut sanaakaan ruotsia. Vuosi oli 1977.

Syyskuussa Markulle tulee 40 vuotta täyteen SPR:n vapaaehtoisena. Hän on ollut aktiivinen erityisesti valmiustoiminnassa ja toiminut mm. kouluttajana. Sittemmin hän on pyrkinyt "vähentämään" vapaaehtoistöitä ja on "enää" hallituksen jäsen (2017 saakka) ja Hyvän Päivän Kahvilan vetäjä.

Ei ole onneksi tarvinnut itse ketään elvyttää eikä paljon sitoakaan. Suurin sitomani haava oli, kun tytär sattui kaatumaan potkukelkalla – sellaisella, missä on käyrät metalliset jalakset ja jalas meni reidestä läpi. Sidoin haavan sillä, mitä kotoa nyt ensiapulaukusta löytyi ja vietiin tytär terveyskeskukseen. Terveyskeskuksessa lääkäri kysyi, että kuka tän on sitonut, kun on niin hienosti sidottu, ettei malttais millään ottaa pois.”

-----------------

Tuleeko tähän jatkoksi sinun tarinasi? Ilmoittaudu mukaan!