Savonlinnassa auttajakurssi otettiin heti kokeiluun

Päivi Kapiainen-Heiskanen / Suomen Punainen Risti
Kuvaaja: Päivi Kapiainen-Heiskanen / Suomen Punainen Risti
"Savonlinnan ystävätoiminnan vapaaehtoinen Saini Viinanen sitoo Kaija Räsäsen oletettua verenvuotoa ammattimaisin ottein."
Päivi Kapiainen-Heiskanen / Suomen Punainen Risti
Kuvaaja: Päivi Kapiainen-Heiskanen / Suomen Punainen Risti
"Sirpa Kauppinen näyttää, miten kannattaa kokeilla, tuntuuko hengitys poskella. Autettavana on Helena Rautio. "
Päivi Kapiainen-Heiskanen / Suomen Punainen Risti
Kuvaaja: Päivi Kapiainen-Heiskanen / Suomen Punainen Risti
"Ystävätoimintaa Savonlinnassa vetävä Matti Gynther laittaa Esa Rautiota kylkiasentoon."
Päivi Kapiainen-Heiskanen / Suomen Punainen Risti
Kuvaaja: Päivi Kapiainen-Heiskanen / Suomen Punainen Risti
"Auttajakurssilla opitaan, mitä hyötyä on ensiapusovelluksesta omassa puhelimessa."

Savonlinnan osaston tiloihin on kokoontunut reilu kymmenen ystävätoiminnan vapaaehtoista. Nyt kokeillaan, millainen on juhlavuoden auttajakurssi.

– Olen käynyt ensiapukurssit 1 ja 2, mutta siitä on 40 vuotta ja silloin olivat kyllä nivelet notkeammat. On hyvä palauttaa asioita mieleen ja oppia uusia juttuja ryhmässä. Vaikka taidot eivät poista paniikkia tosi tilanteessa, ainakin sitä lähtee rohkeammin liikkeelle, ystävätoimintaa Savonlinnassa vetävä Matti Gynther sanoo.

Suomen Punainen Risti juhlii tänä vuonna 140-vuotista taivaltaan tarjoamalla tunnin kestävän ilmaisen auttajakurssin kaikille innokkaille. Kurssi on myös lahja sata vuotta täyttävälle Suomelle.

Tunnin aikana opitaan, miten avataan hengitystiet, tyrehdytetään verenvuoto ja suojataan ihminen kylmältä.

– Juhlavuotemme teema on 140 vuotta auttajia. Siksi auttajakurssin ideana on, että vapaaehtoiset voivat kouluttaa auttajia tärkeissä hätäensiavun toimenpiteissä. Kättä pidemmäksi riittävät perusensiapulaukusta löytyvät tarvikkeet, kertoo juhlavuoden auttajakurssin suunnitellut koulutussuunnittelija Päivi Piili.

Kolmella rastilla harjoitellaan ensiaputaitoja

Ensimmäisellä rastilla tarkistetaan potilaan hengitys ja turvataan se. Seuraavaksi autetaan potilas kylkiasentoon selältään, mahaltaan tai istualtaan. Auttajan on tärkeää pitää itsensä rauhallisena.

– Nykyään on rauhoittavaa, kun sairaaloissakin hoitajat kertovat koko ajan, mitä ovat tekemässä, Mari Järvisalo tuumii.

Hänkin on käynyt aiemmin ensiapukurssin, mutta haluaa kerrata, että asiat tulisivat tarvittaessa kuin selkäytimestä eikä pelottaisi.

– Kääntäminen on yllättävän helppoa, kun muistaa, että se on auttajasta katsoen aina kauempana oleva jalka ja käsi, mitkä laitetaan koukkuun, Sirpa Kauppinen sanoo.

Kakkosrastilla verenvuotoa tyrehdytetään tekemällä paineside ensiapusiteestä tai erilaisista tilapäisvälineistä, kuten kolmioliinasta tai huivista.

– Harvemmin sitä on ensiapulaukku vieressä, jos jotain sattuu. Jos ei ole tarvikkeita mukana, voi käyttää huivia, sukkaa tai ottaa luonnosta kiven, Kaija Räsänen tuumi.

Kolmannella rastilla avataan hengitystietuke ja suojattiin potilas peitolla. On tärkeää, ettei autettava kylmety maatessaan maassa ilman alustaa.

– Kerran piti hakea talosta tien varrelta peitto tajuttomalle, kun odotettiin ambulanssia. Ne olivat pitkiä minuutteja, Risto Tuunainen muistelee.

Laita matkapuhelimen kaiutin päälle

Auttajakurssilla tutustutaan myös matkapuhelinsovelluksiin. Kun hätäkeskukseen soittaa "112 Suomi" tai Punaisen Ristin ensiapusovelluksen kautta, hätäkeskuksen päivystäjä näkee välittömästi soittajan sijainnin. Auttajan on tärkeää pitää puhelimen kaiutin päällä, että molemmat kädet jäävät vapaiksi ensiavun antamiseen.

–  Pitää soittaa apua heti, jos autettava ei reagoi ja vasta sitten alkaa kääntää häntä kylkiasentoon, Saini Viinanen muistuttaa.

Reilussa tunnissa auttajakurssilaisille kertyi melkoinen määrä uusia oivalluksia ja kädentaitoja. Gynther jo huolehtiikin, koska kurssi otetaan uusiksi, jotta kaikki halukkaat pääsevät mukaan.

Auttajakursseja ympäri Suomea

Yleensä auttajakurssin osallistujamäärä on 20 henkilöä ja ohjaajia olisi hyvä olla yksi kymmentä kohden. Piili kertoi, että esimerkiksi Tampereen osasto suunnittelee jopa sadalle ihmiselle auttajakurssia torilla niin, että ohjaaja ohjaisi koko joukkoa samalla kertaa ja käytössä olisi niitä välineitä, mitä ihmisillä itsellään on muutenkin mukanaan.

Yksi auttajakurssi jokaisessa osastossa on siis minimitavoite. Vuosi näyttää, miten kurssia innostutaan pitämään.

Päivi Kapiainen-Heiskanen