Hämeen joulu savolaesen silmin

Jouko Lehtisalo
Kuvaaja: Jouko Lehtisalo

Etsin kuumeisesti sadevaatteitani, sekä pyörän avainta – aattoaamu oli alkanut nimittäin hienosti kovalla räntäsateella. Mielessäni harmittelin sitä, etten ollut mennyt jouluksi kotiin Savoon, sillä se ei ole lumettomilla jouluilla pettänyt. Olin kuitenkin haaveillut vapaaehtoistyö-joulusta jo vuosia, ja olin innoissani päästessäni toteuttamaan Tampereella ensimmäistä laatuaan järjestettävää Aattokahvilaa, vieläpä molemmissa toimintapaikoissa, SPR Hämeen piirin koulutustilassa ja Nuorten Turvatalolla.

Päästessäni ensimmäiselle pisteelle Rongankadulle törmäsin positiiviseen ongelmaan; olimme saaneet niin paljon ruokalahjoituksia että se aiheutti jo paikalla olleiden vapaaehtoisten alkujärjestelyissä pienoisen kaaoksen. Laitoin tutuilta kerätyt villasukat koriin odottamaan tulevia kahvilakävijöitä ja lähdin viemään ruokaa toiseen kahvilaan, Nuorten Turvatalolle.
Vaikka kahviloiden tarkoituksena oli olla vaihtoehtoinen tapa viettää joulua, ”Turviksella” joulu kuitenkin näkyi lämpimästi; ihmiset halusivat kuunnella joululauluja ja kertoa tarinoita omista joulunvietoistaan glögiä hörppien, kuusenkynttilöiden tuikkeessa. Tunnelma oli intiimi, halauksia jaeltiin ja joulun taikaa toivat pari pientä lasta ja joulupukki! Kun ystäväni soitti minulle Rongankadun kahvilasta, tajusin unohtaneeni ajankulun. Puhelun taustalta kuuluneen melun perusteella suuntasin kiinnostuneena kumpparit rompsuen loppuillaksi toiselle puolen keskustaa.

Oli mahtavaa huomata kuinka vapaaehtoisten suunnittelukokouksessa käydyt asiat olivat toteutuneet käytännössä; yhdessä nurkassa ihmiset tekivät palapeliä, pienet porukat turisivat eri pöytärykelmien ympärillä nauttien pöydän antimista. Saatoit ottaa osaa yhteisen taidetaulun tekemiseen tai neulonta-projektiin, tai mikä ihaninta, ihan vaan oleminen oli enemmän kuin sallittu. Paikka oli täynnä elämää ja kuhinaa, tavallisten ja eri-ikäisten ihmisten aikaansaannos ja tarpeisiin vihdoin vastannut tuotos!
Enää ei harmittanut sään synkeys ja lumettomuus. Haaveeni toteutui mitä yllätyksellisimmin ja viiden tunnin ajan auttelu, erilaisiin ihmisiin tutustuminen ja ajan yhdessä viettäminen vilahti ohi liiankin nopeasti. Olen onnellinen ja ylpeä että pääsin Aattokahvila-konseptin ensimmäiseen testaukseen.

Seuraavaa joulua odotellessa,

Tiina Leminen
Aattokahvilan vapaaehtoinen