Punaisen Ristin lastenleiri Brännskärillä Nauvon saaristossa 13.-17.6.2016: harjoittelija kertoo

Saga Rosenström
Kuvaaja: Saga Rosenström
"Tiistai: nuoremmat leiriohjaajamme esiintyivät ja lauloivat, ja vaikka meillä ei leirinuotiota ollutkaan, tunnelma oli kuitenkin ehdottomasti oikea"

Teksti ja kuvat Saga Rosenström, sosiologian opiskelija ja kesäharjoittelija

Aurinko laski saaren yllä, kun vene liukui ohi vaaleanlilassa vedessä. Ilma oli paksuna hyttysistä, lapset olivat hiljenneet teltoissa ja me ohjaajat olimme kokoontuneet kalliolle käymään läpi seuraavan päivän ohjelmaa. Iltapäivällä oli ollut kuumaa, mutta alkukesän tapaan ilta oli viileä ja tyyni. ”Näinkin voi suorittaa työharjoitteluaan”, ajattelin ja otin muutaman kuvan auringonlaskusta muiden ohjaajien laulaessa Hallelujah vähän kauempana.


Auringonlasku Brännskärillä

Jotta voi improvisoida, tarvitaan hyvä suunnitelma, josta voi sitten poiketa. Näin sanoi yksi vähän kokeneemmista leiriohjaajista, ja onhan se totta. Koko harjoitteluni alku oli mennyt siihen, että suunnittelin leikkejä ja kilpailuja, tein listoja ja valmistelin tapahtumia. Leirin loputtua olisimme varmasti kyenneet täyttämään vielä kokonaisen viikon suunnittelemallamme ohjelmalla ja hyvä niin.


Maanantai: tutustumisleikkejä auringossa

Leirillä oli kolme teemapäivää: team building, monikulttuurisuus ja ensiapu. Sen lisäksi keskeistä leirillä oli Turunmaan ja Ahvenanmaan piirien välinen yhteistyö, leirin järjestäminen suomi ja ruotsi yhtä tärkeinä kielinä. Olin valmistautunut siihen, että kaksikielisyys osoittautuisi haasteelliseksi. Joidenkin yksikielisten lasten olisi vaikeaa kommunikoida muiden kanssa ja kaksikieliset pitkästyisivät joutuessaan kuulemaan kaikki ohjeet kahteen kertaan – ja selviytyisinkö itse joutuessani puhumaan paljon suomea?

Totta kai kielet olivat haasteellisia, mutta kaukana ongelmasta. Olimme hyvin valmistautuneita ja vain muutaman tunnin aktiivisen suomen puhumisen jälkeen kaikki sujui hyvin minunkin osalta. En ole koskaan ollut erityisen hyvä suomen kielessä, mutta tämän leirin aikana aloin ymmärtämään, millainen rikkaus kielen osaaminen on – olin supersankari, jumala, nero , joka ymmärsi kaiken puhutun ja joka pystyi ratkomaan helposti konflikteja vain, koska ymmärsin, että nukkumaanmenoaika on läggdags. Tietenkin tein virheitä ja käytin kummallisia verbimuotoja, mutta se ei ollut tärkeää, kun kommunikaatio sujui. Leirin edetessä myös lapset alkoivat puhumaan yhä vapaammin. Aina välillä heidän piti turvautua englantiin ymmärtääkseen toisiaan - osa minusta ajattelee, että on surullista, kun nämä nuoret maanmieheni ja -naiseni eivät pysty kommunikoimaan kotimaisilla kielillä, mutta se on vähän hölmö tapa reagoida asiaan. On hienoa ja kaunista, kun lapset haluvat puhua keskenään, vaikka yhteinen kieli puuttuu. Eräät, joiden olin luullut olevan yksikielisiä, puhuivat yhtäkkiä miten hyvin tahansa toista kieltä, kun he joutuivat ryhmätyössä tilanteeseen, mikä vaati sitä. Ylipäätään leirille osallistuneet osoittivat minulle, miten arvokas asia maamme kaksikielisyys on.


Tiistai: Simon Brännskäriltä esittelee team building -rataa

          
     Torstai: harjoittelimme kädessä olevan haavan sitomista ja ulkona laiturilla ohjaajat Olof ja
     Otso kertoivat, miten henkilö asetetaan kylkiasentoon

Kaikkia teemapäiviämme rikastuttivat ulkopuoliset vieraat. Ensiapu on Punaisen Ristin leirien klassikko. Kollegamme Marjatta tuli Anne-nuken, siderullien ja avaruuslakanan kanssa leirille. Oli ilo nähdä, millä innolla lapset laittoivat siteitä toisilleen ja pelastivat kuviteltuja elämiä! Team building-päivänä Brännskärillä asuvat veivät meidät metsään, tehtävänä oli ratkoa ryhmissä tehtäviä ja suorittaa esteratoja. Lapset saivat kokeilla jousipyssyä ja puhallusputkea, aurinko paistoi ja illalla kun rauha oli jälleen asettunut, musikaaliset nuoremmat leiriohjaajat pitivät meille konsertin kallioilla. Se oli monella tapaa idyllistä, juuri sellaista, millaista jokaisen kesälomapäivän toivoo olevan.


Keskiviikko: lapset luovat amuletteja muistoksi Brännskäristä

Kulttuuripäivänä opittiin, ettei kulttuuri merkitse pelkästää taidetta, vaan myös tapoja, ja että kulttuuri on meidän kaikkien omaa. Brännskärläiset kertoivat, miten pienellä saarella on asuttu 1700-luvulta lähtien ja miten saari on vaikuttanut heihin. Lapset valmistivat itselleen omia amuletteja siitä, mitä saaristoluonnolla on tarjota. Iltapäiväksi olimme valmistelleet kierroksen, jossa esiteltiin kulttuureja maailman eri kolkista. Iltaohjelmana lapset esittivät luomiskertomuksia Japanista, Nigeriasta, Australiasta ja muista paikoista, joissa ainakaan minä en ollut käynyt. Näytelmät olivat kaksikielisiä ja innovatiivisia – miten esittääkään konventionaalisesti, että Esi-isät kulkivat maan päällä muodossa, joka oli sekoitus ihmistä, kasvia ja eläintä? Luomiskertomukset olivat minulle yksi leirin kohokohdista, olin googlannut niistä tietoja ja kirjoittanut kertomukset puhtaaksi ilman, että kykenin kuvittelemaan, mitä lapset keksivät niiden visualisoimiseksi. Minua ilahdutti se, kun sain jälkikäteen kuulla, että näyttelijät olivat itsekin arvostaneet ohjelmanumeroa.

… Mitä on leiri ilman diskoa? Viimeisenä iltana sen piti olla vuorossa ja siitä oli puhuttu jo etukäteen niin paljon, että pelkäsin suurimman innon haihtuvan jo ennen suurta iltaa. Mutta ei! Lapset saivat itse koristella salin ilmapalloin ja valita musiikin – ”Whip/Nae Nae” soitettiin kokonaista viisi kertaa kolmen tunnin aikana. Alku oli tunnusteleva, on tasapainoiltav liian monien ja liian harvojen leikkien välissä. Yhtäkkiä kaikki olivat mukana klassikkojen kuten ”Macarena” ja limbo parissa! Leirijohtamme Mia paljasti myöhemmin pelänneensä, että koko talo uppoaa mereen hyppiessämme viimeisen kappaleen LMFAO:n party ”Rock Anthemin” tahdissa. lapsi antoivat meille parhaan arvosanan; brännskärdisko päihitti kaikki kouludiskot!

Olin valmistautunut vetämään leiriä. Kaikki oli valmiiksi suunniteltu. Mitä en ollut jollain tavalla ymmärtänyt oli, että olen itsekin leiriläinen – että viikon päätyttyä palaan kotiin väsyneenä, mutta onnellisena, uusien ystävien , uusien muistojen ja uusien arpien kanssa. Parasta oli se, kun kuljimme yhtenä päivänä leiripaikalta ruokasaliin, yksi lapsista näytti melankoliselta, kuten vain 10-vuotias osaa ja kysyessäni, mikä oli hätänä, sain vastauksen ”Ajattelin vain sitä, että pian leiri on ohi. Tulen kaipaamaan kaikkia kavereita, ja kotona ei ole aina jotain ohjelmaa”. Ystäväni, tulen minäkin kaipaamaan tätä, ja paljon.


Kuvankaunis Brännskär

Brännskärin leiri Nauvon saaristossa järjestettiin 13.-17.6.2016, ja siihen osallistui 28 lasta.