Suomen Punaisen Ristin Säkylän osasto pääsi elvyttämään vuosia unholaan jääneitä kouluvierailujaan, kun Huovinrinteen koulu kutsui osaston väkeä kylään 112-päivän merkeissä. SPR:n Satakunnan piirin työntekijöillä vahvistetut säkyläläiset vapaaehtoiset opastivat 1.–6-luokkalaisia hätänumeroon soittamisessa sekä perusensiaputaidoissa.

Koululaisille muistutettiin, millaisissa tilanteissa hätänumeroon pitää soittaa ja milloin se on tarpeetonta.

– Jos koira karkaa pihasta, soitatko hätänumeroon?

Piirin järjestöavustaja Joni Hiltusen kysymys hymyilyttää.

– No eeiii, vastataan kuorossa.

Ensiapurasteilla lapset opettelivat muun muassa loukkaantuneen asettamista kylkiasentoon, painesiteen sitomista ja kolmen k:n säännön; kompressio, kohoasento ja kylmä vaikkapa nyrjähtäneen nilkan hoidossa saattaa säästää lääkärissä käynniltä.

Säkylän osasto vieraili vielä vuosituhannen vaihteessa ahkerasti kunnan kaikissa kouluissa. Parhaimmillaan SPR:n toimintaa oli koulukäynneillä esittelemässä lähes parikymmentä vapaaehtoista. Koululaisille kerrottiin SPR:n lukemattomista rooleista hygieniavalistuksesta kansainvälisyysteemoihin, katastrofivalmiudesta nuorten naisten ajankohtaisiin asioihin, ei siis päntätty pelkästään ensiapuasioita.

– Mikä ettei näitä voisi taas alkaa tekemään enemmänkin. Eihän tämä hirveästi vaadi, kun vain joku saa kipinän järjestää, osaston puheenjohtaja Tuula Vätti pohtii.

Koululaisten innostuksen perusteella osasto voi hyvinkin odottaa uutta nuorta verta joukkoonsa. Nuorten aktivointi tulisi tarpeeseen niin Säkylässä kuin muissakin piirin osastoissa.

– Meidän yli sadasta jäsenestä aktiiveja on alle 15. Nämä kouluvierailut olisivat ehdottoman tärkeitä, täältähän niitä uusia aktiiveja kasvaa, jotka jatkavat meidän tehtäviä, Vätti huomauttaa.

Vätin perheessä SPR on kirjaimellisesti koko perheen juttu, jossa lapset ovat kasvaneet Punainen Risti sydamessään. Sirja Tuominen, yksi lapsista, innostui osaston toiminnasta 8-vuotiaana, suoritti ensimmäisen ensiapukurssinsa 12-vuotiaana ja pääsi pian ensiapupäivystäjien ”apukädeksi”. Sen jälkeen järjestötehtäviä on kertynyt jos jonkinmoisia, myös pieniä bonuksia siinä sivussa.

– Lallintalolle Sirja pääsi jo 14-vuotiaana, kun kuului ensiapuryhmään, Tuula-äiti muistelee huvikeskuksen vilkkaita viikonloppuja.

– Seppo-mies taas menee minne käsketään, Tuula hymyilee.

Perheenjäsenten esimerkki ja toimintakipinän verenperintö on jäsenistön uusiutumiselle elintärkeää, mutta kouluvierailut ovat osastoille oiva ympäristö kertoa järjestön toiminnasta, kaikesta siitä muustakin, joka ei lehtien palstoilta tai sähköisiltä kanavilta välity.

– Koska tuutte uudestaan?

Kakkosluokkalaisen pojan toiveeseen pitää vastata.

Kuva ja teksti: Tarmo Tikka