Mitä Visuvedellä ajatellaan vastaanottokeskuksesta?

Altti Näsi
Kuvaaja: Altti Näsi
"Visuveden portit"
Altti Näsi
Kuvaaja: Altti Näsi
"Enni Vuolio työskentelee Visuveden kyläkaupassa"
Altti Näsi
Kuvaaja: Altti Näsi
"Google kääntäjää hyödyntämällä voi merkata vaikka kaupan tuotteita"
Altti Näsi
Kuvaaja: Altti Näsi
"Jouni Neste näkee turvapaikanhakijat kylää virkistävänä asiana"
Altti Näsi
Kuvaaja: Altti Näsi
"Siina Lennikka ja Veikka Kangaspusu kotieläintensä kanssa"
Altti Näsi
Kuvaaja: Altti Näsi
"Ahid Sais Aherzad, Samar Eesa ja Omar Adel vastaanottokeskuksen pihassa."

Vierailin Helvetinjärven kansallispuiston pohjoispuolella pienessä Visuveden kylässä, sillä halusin tietää, miten noin 500 asukkaan paikkakunnalla suhtaudutaan juuri avattuun vastaanottokeskukseen. Samalla käynnillä tapasin myös muutaman turvapaikanhakijan.

Myyntitavoitteet huomattavasti ennakoitua edellä kyläkaupassa

Ensimmäisenä pysähdyin Siwa-kyläkaupan pihaan. Kassalla Enni Vuolio jutteli uusista tulijoista lempeään sävyyn: ”Ei tässä mitään ongelmia ole ollut. Ehkä se on ollut joskus hankalaa, kun ei ole yhteistä kieltä, mutta olemme jonkun verran käyttäneet Google-kääntäjää tuotteiden kanssa. Nyt esimerkiksi kananlihan kohdalla on teksti myös arabiaksi.”

Vuolio kertoo, että kaupan myyntitavoitteissa ollaan huomattavasti edellä vastaanottokeskuksen ansiosta. Hän myös jatkaa, että tulijoiden ansiosta lopetusuhan alla ollut kyläkoulu jatkaa toimintaansa normaalisti: ”Onhan se tärkeää, että lapsiperheillä on täällä oma koulu. Se tarkoittaa sitä, että uusiakin perheitä muuttaa mielellään paikkakunnalle.”

Jatkan matkaa kyläkaupan naapuriin, jossa tapaan sattumalta Visu Kalusteen toimitusjohtajan Jouni Nesteen. Kävelemme hetken matkaa Nesteen kanssa kylänraitilla. Pyydän häntä listamaan kolme positiivista ja kolme negatiivista asiaa siitä, että Visuvedelle perustettiin vastaanottokeskus. Näin hän vastaa:

Positiiviset:
1) Tämä antaa eniten lapsille. He oppivat tässä kansainvälisyyttä, suvaitsevaisuutta ja luo leveämpää ajattelun pohjaa.

2) Vastaanottokeskus elävöittää kylää ja opettaa meille erilaisista kulttuureista

3) Tässähän me saamme jotain ajateltavaa, mikä on virkistävää. Joudutaan miettimään omia ajatuksiamme ja tapojamme suhtautua muihin ihmisiin.

Negatiiviset

”Ei ole kyllä huolia ainakaan minulla. Ainoa voisi olla se, että joku vahva kulttuuriero tai mielipide-ero jotenkin patoutuisi ja räjähtäisi, mutta minusta sekin on aika epätodennäköistä,” Neste päättää.

Lähtökohtaisesti asioihin ei kannata suhtautua negatiivisesti

Seuraavaksi ajan vähän matkaa Visuveden kotieläinpihalle. Soitan pienen maalaistalon ovikelloa ja oven tulee avaamaan Siina Leinikka, Kotieläinpihan ja Ruoveden luontokoulun vetäjä. Leinikan mielestä kysymyksenasetteluni on selvästikin hieman huono. Hän kertoo, ettei lähtökohtaisesti halua suhtautua uusiin asioihin negatiivisesti. ”No he ovat nyt täällä ja aika näyttää miten menee. Poikani on ainakin saanut jo nyt uusia kavereita tulijoista.” Leinikan poika Veikka Kangaspusu kertoo, että hänellä on erityisen hyvä uusi ystävä Wafa Irakista. Veikka kertoo minulle useamman kerran, että uudet tulijat ovat hyviä jalkapallossa.

Tapaan myös Leena Kangaspusun naapuritalosta. Hän kertoo, että ongelmana on lähinnä yhteisen kielen puute. Toki edellisellä viikolla oli käynyt niin, että kolme nuorta miestä oli mennyt yksityisen mökin järven rantaan istuskelemaan ja nauttimaan auringonpaisteesta. Kangaspusun tytär oli miehille valistanut, ettei Suomessa ole tapana mennä vieraiden ihmisten tonteille. Asiassa oli kuulemma löytynyt helposti yhteisymmärrys. ”Nämä ovat näitä kulttuurieroja” Kangaspusu toteaa.

Suomessa ei voi välttyä kulttuurisokilta

Lopulta vierailen vastaanottokeskuksen pihassa. Turvapaikanhakijoista useat on sijoitettu Visuveden ainoisiin kerrostaloihin. Sisäpihalla leikkii ainakin 20 lasta hiekkalaatikolla, keinuissa ja osa pyöräilee pihaa ympäri. Pienen etsinnän jälkeen löydän muutaman henkilön, jotka puhuvat englantia. Ahid Sais Aherzad, Samar Eesa ja Omar Adel ovat kaikki Irakista. Kysyn mitä heille kuuluu. Kehon kieli ja annettu vastaus ovat hieman ristiriitaisia. He ovat kotoisin suurista miljoonakaupungeista ja asuminen pienessä kylässä selvästi aiheuttaa pientä kulttuurisokkia. Kuitenkin kaikki tuntuvat olevan hyväntuulisia ja hymyileviä. Lapsia maisemanmuutos ei selvästikään haittaa. Heillä on paljon kavereita, joiden kanssa puuhailla.

Vastaanottopaikkakunnilla on tarve aktiiviselle otteelle

Lähden ajamaan takaisin kohti Tamperetta. Päällimmäiset ajatukseni ovat seuraavat. Tarvitsemme kohtaamisen paikkoja tulijoiden ja kantaväestön kesken. Jotta saamme yhteispelin turvapaikanhakijoiden kanssa toimimaan, meidän ei pidä suhtautua heihin lähtökohtaisesti avun kohteena, vaan tasavertaisina toimijoina sekä asuinyhteisön resurssina. Tämä tarkoittaa sitä, että niillä paikkakunnilla, joilla vastaanottokeskuksia ja hätämajoitusyksiköitä on, tulisi tarjota tulijoille toiminnan paikkoja. Tämä vaatii luonnollisesti vuoropuhelua kunnan, paikallisen väen, urheiluseurojen ja järjestöjen välillä – Punainen Risti ei siihen yksinään kykene.

Kohtaamispaikkojen ja yhdessä tekemisen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Huomasin Visuvedellä, että paikallinen väestö suhtautuu tulijoihin varsin positiivisesti. Jos onnistumme luomaan kontakteja, molemmin puolisen kielitaidon kehittyminen, ennakkoluulojen väheneminen ja uusien ystävien saaminen ovat vain muutamia herkkuja, joita on tiedossa. Mikä parasta, tulijan kontaktit kantaväestöön parantavat hänen todennäköisyyttään päästä kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään huomattavasti.

Altti Näsi