Ystävälittäjät koolla ja kouluttautumassa

 Lauantai 11.4 oli aurinkoisen kaunis päivä ulkosalla. SPR.n Kaakkois-Suomen piirin ystävänvälittäjät kuitenkin ahkeroivat koulutuksessa Kouvolassa Nevillen Kammarissa. Mukana oli hyvin motivoitunutta joukkoa akselilta Mikkeli- Kotka. Opetuksesta huolehtivat ansiokkaasti järjestötyön suunnittelija Piritta Keränen ja toiminnanjohtaja Arja Vainio. Ystävänvälittäjän tehtävän tärkeys tuli useaan kertaan esille. Se miten paljon ystävänvälittäjä uhraa aikaansa tehtävän hoitamiseen näyttää vaihtelevan suurestikin eri osastoissa.

Tärkeätä olisi että hän olisi hyvin tavoitettavissa. Numero, mistä välittäjä on tavoitettavissa pitäisi olla nähtävissä mahdollisimman useassa paikassa.

Pidettiin erittäin tärkeänä sitä että ystävätoimintaan mukaan ilmoittautuva pääsee kuvioihin mukaan ilman viivytyksiä. Jokaiselle tulijalle olisi hyvä saada oma "kummi", joka opastaisi häntä eri tavoin alkuvaiheissa. Osastoissa olisikin syytä etsiä sopivia henkilöitä kummin tehtävään. Tärkeäksi koettiin myös se, että tuleva pääsee mukaan käytännön työhön ja että hänelle löydetään sopiva tehtävä. Yhteinen toivomus oli se että esim. yhden illan "pikakursseja" järjestettäisiin tarpeellisen usein. Sen käytyään henkilö voisi aloittaa jo toiminnan. Varsinainen ystäväkurssi olisi sitten aikanaan vuorossa ja motivaatio sen suorittamiseen kasvaisi varmasti työskentelyrupeaman aikana.

Pidettiin hyvänä käytäntönä sitä että ystävänvälittäjä henkilökohtaisesti solmii yhteydet vapaaehtoisen ystävän ja uuden ystävää tarvitsevan henkilön välillä. Hänen on hyvä olla mukana heidän ensimmäisessä tapaamisessaan. Ystävänvälittjä on myös se henkilö, joka haastattelee ystäväksi haluavaa henkilöä. Ihan kaikista ei ole henkilökohtaisiksi ystäviksi; heille etsitään muita sopivia tehtäviä esim. ulkoiluttajina, lauluryhmän jäseninä jne. Jokaiselle halukkaalle löytyy varmasti hänelle osuva palvelumuoto.

Painotettiin ystävänvälittäjän kuin myös ystävien vaitiolovelvollisuutta. Joskus ja jossakin asioista voidaan puhua mutta ei koskaan nimiä mainiten. Esim. vertaistukiryhmissä puhutaan mahdollisista ongelmista, ei ihmisistä. Rekisteriin viedään vain oleellinen tieto, ei koskaan arkaluontoisia asioita.

Lopuksi iso kysymys: millainen on hyvä ystävänvälittäjä/ystävä? Porinaryhmissä nousivat esiin empaattisuus, luotettavuus, kärsivällisyys, kuuntelemisen taito, jämäkkyys, positiivisuus ja se että oma elämä on tasapainossa.

Kalevi Riikonen