Nuorisoleirikertomus Turkista

Olemme kaksi onnekasta tyttöä, jotka saivat mahdollisuuden osallistua kansainväliselle nuorten leirille Heybeliadan saarella Turkissa. Ohessa pieni yhteenveto mahtavasta leiristä.

Helsingistä lähtö ja saapuminen Ataturkin lentokentälle sujuivat erinomaisesti. Pienen etsinnän jälkeen löysimme Punaisen Puolikuun henkilön sekä muut vasta saapuneet leiriläiset. Saavuimme Heybeliadan kauniille saarelle lautalla myőhään illalla. Vastaanotto leirissä oli hyvin lämmin ja tunsimme heti itsemme tervetulleiksi. Jo alussa huomasi, miten helppo oli tutustua muihin samanhenkisiin ja sosiaalisiin leiriläisiin. Asuimme leirin ajan kahden tanskalaisen tytön kanssa huoneessa, jossa oli oma vessa, suihku, kaapit ja kaksi kerrossänkyä. Lisäksi saimme repun, jonka sisällä oli leirin ohjelma, kynä, vihko, huivi ja termosmuki.

Kokoonnuimme joka aamu tapaamispaikalle Punaisen Puolikuun tunnuskappaleen soidessa taustalla. Ohjelmaan kuului tavallisesti “shaketime”, jonka aikana jumpattiin tai tehtiin muuta urheilullista. Aamuverryttelyn ja aamiaisen jälkeen alkoi leirin muu ohjelma, johon kuului esitelmiä Turkin ja muiden maiden Punaisen Puolikuun ja Punaisen Ristin toiminnasta. Se antoi uusia ideoita ja näkökulmia sekä valotti eri maiden prioriteetteja. Esimerkiksi kriisiavulla ja katastrofien uhrien auttamisella on monessa maassa olennainen rooli Punaisen Puolikuun toiminnassa.

Vapaa-aikaa oli juuri sopivasti. Saimme käydä muutaman kerran rannalla, uida, tanssia ja ennen kaikkea viettää aikaa muiden nuorten kanssa, jotka tulivat 24 eri maasta. Kulttuurien ja tapojen erilaisuus konkretisoitui arkirutiineissa esimerkiksi rukoiluaikoina. Tapakulttuurien kirjavuus ei missään vaiheessa aiheuttanut väärinkäsityksiä, vaan kaikki olivat toisiaan kohtaan suvaitsevaisia ja empaattisia.

Meidät jaettiin leirillä viiteen pienryhmään, joilla oli omat johtajat. Seuraavina päivinä järjestetyt tehtävät suoritettiin omissa ryhmissä ja myös retkien aikana tuli pysytellä oman ryhmän mukana. Ensimmäisenä jokaisen ryhmän tuli kuvata yhtä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun perusperiaatteista. Iltapalan jälkeen meillä oli ryhmätapaamisia ja aktiviteetteja eri maiden Punaisen Puolikuun ja Punaisen Ristin esitelmistä tanssiin ja elokuvailtoihin. Suomen Punaisen Ristin esitelmässämme näytimme diaesityksen Punaisen Ristin toiminnasta ja rakenteesta sekä jaoimme Spr:n hihamerkkejä, laastareita ja tarroja, mistä muut olivat hyvin mielissään.

Päivät kuluivat eri workshoppien parissa. Tarjolla oli capoeiraa, draamaa, taidetta, musiikkia ja tanssia. Ohjelmaan kuului myös “opeta minulle jotain”- workshop, jossa eri maat saivat esitellä perinteisiä tanssejaan tai muita vastaavia traditioita.

Yhtenä päivänä lähdimme risteilylle Istanbulin edustalle. Kävimme ensin suurella saarella eräässä museossa, jossa kerrottiin saarien historiasta, ja sitten kävimme saaren keskustassa. Sen jälkeen seilasimme Istanbulin lähellä ja laivamatkan aikana söimme illallisen ja kuuntelimme turistiopasta, joka selitti meille Istanbulin historiaa ja osoitti tärkeitä maamerkkejä.

Viimeistä iltaa varten meidän piti valita workshop-tarjonnasta meitä eniten kiinnostanut juttu. Valitsimme molemmat capoeiran ja aloimme ryhmässä harjoitella erilaisia liikkeitä ja temppuja. Lopussa kaikki pitivät esityksen oman workshop-ryhmänsä kanssa. Teimme myös retken Istanbuliin katsomaan Hagia Sofiaa sekä muita kiinnostavia historiallisia nähtävyyksiä. Mukanamme ollut turistiopas kertoi meille moskeijoiden alkuperästä ja valotti samalla Turkin vaiherikasta historiaa.

Leirillä paneuduttiin myös yhteiskunnallisiin asioihin. Puhuimme nuorisosta eri maista ja miten mm. maiden hallitukset suhtautuvat nuoriin ja mitkä ovat nuorten kohtaamat ongelmat eri maissa.

Omien maiden esittely tapahtui Heybeliadan keskustassa turkkilaisena juhlapäivänä. Olimme valmistaneet diaesityksen ja kerroimme ihmisille Suomen tapakulttuurista. Tarjosimme toki myös hapankorppua sekä salmiakkia.

Viimeisenä iltana Turkin Punaisen Puolikuun presidentti ja muita järjestön henkilöitä tulivat vierailulle. Iltajuhlaa varten sytytimme nuotion, lauloimme, pidimme esityksemme ja meitä suomalaisia oli pyydetty pitämään puhe leiriläisten puolesta. Lopuksi meillä oli vielä lyhyt teatteriesitys ja tunnelmallinen loppuseremonia.

Oli haikeaa hyvästellä leirillä jo läheiseksi muodostunut porukka ja palata Suomeen. Leiriohjelma oli täydellinen. Ainoastaan ruokapuolta olisi voitu kasvisruokailijoiden näkökulmasta parantaa. Turkin leiri oli unohtumaton kokemus, joka auttoi laajentamaan maailmankuvaamme ja ymmärtämään erilaisia kulttuureita ja tapoja. Kokonaisuudessaan nuorten leiri oli hyvin antoisa ja opettava kokemus, jonne lähtisimme vaikka heti uudestaan!

Lämmin kiitos tästä kokemuksesta.

Terveisin:

Annika Harju

Noora Magd