Nuorisovaihtokertomus San Franciscosta

Osallistuin Amerikan Punaisen Ristin kansainväliseen ohjelmaan nimeltään Chapman-Holcombe International Interns –progra,  San Franciscossa 20.7.-10.8.2013. Ohjelmaa koordinoi yksi Kalifornian osavaltion Punaisen Ristin osastoista, Bay Area chapter, jonka alue käsittää San Franciscon lisäksi mm. sen useita esikaupunkeja. Osaston alueella asuu noin 4,5 miljoonaa ihmistä.

Ohjelmaan haetaan vuosittain 16-21 -vuotiaita nuoria Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun eri kansallisista yhdistyksistä. Valitut pääsevät kolmeksi viikoksi tutustumaan San Franciscoon ja Amerikan Punaisen Ristin toimintaan itse osallistumalla ja keskustelemalla työntekijöiden ja vapaaehtoisten kanssa. Tänä vuonna osallistujia oli kolme; Itävallasta, Laosista ja Suomesta.

Viettämäni kolme viikkoa olivat hyvin ohjelmantäyteisiä, joten opin paljon Amerikan Punaisen Ristin eri toimintamalleista ja heidän yhteiskunnastaan ja elinympäristöstään ylipäätään. Erityisesti Kalifornian Punainen Risti on erittäin keskittynyt katastrofivalmiuteen, osittain johtuen odotettavissa olevasta suuresta maanjäristyksestä, osittain Amerikan Punaisen Ristin painotuksista ja historiasta. Myös tulipaloja sattuu San Franciscon alueella varsin tihein välein, ja heidän Punainen Ristinsä hoitaa tulipalon uhreille tilapäismajoitusta ja kriisiapua, joten myös se oli heidän toimintamuodoistaan yksi huomattavimmista.

Pääsin keskustelemaan useille työntekijöille ja vapaaehtoisille, jotka mm. ovat ensimmäisinä paikalla tulipalon sattuessa ja kouluttavat paikallisia katastrofivalmiuteen. Eräs oppaistamme kertoi myös olleensa auttamassa, kun San Franciscon lentokentällä tapahtui suuronnettomuus vain pari viikkoa ennen kuin me harjoittelijat sinne saavuimme.

Osallistuin myös ns. Save-a-life-Saturdayhyn, tapahtumaan, joka toteutettiin yhdessä San Franciscon haavoittuvimmista yhteisöistä (köyhä alue, paljon kouluja käymättömiä asukkaita). Saimme lyhyen koulutuksen, opimme kertomaan katastofivalmiudesta ja opettamaan paineluelvytystä, ja itse tapahtumassa sitten jutustelimme paikallisten kanssa ja opetimme heille näitä taitoja. Minulle se oli yksi koko matkan kohokohdista, sillä pääsimme todella näkemään miten Punainen Risti auttaa avun tarpeessa olevia. Oli myös kiintoisaa nähdä San Franciscon köyhempiä alueita. Sainpahan mukaani myös katastrofivalmiuspaketin, jota kuuluu säilyttää esimerkiksi sängyn vieressä maanjäristyksen tai muun katastrofin varalta. Onnettomuuksia odotellessa…

Katastrofivalmius lienee alueen suurin toimintamuoto, mutta eivät he nuorisoakaan ole unohtaneet. Toisin kuin meidän osastopainotteinen toimintamme, heidän nuorisotoimintansa kumpuaa kouluissa toimivista Red Cross Clubeista. Tämä ei tunnu olevan ollenkaan hassumpi järjestely, sillä innostuneita vapaaehtoisia riittää yllinkyllin, ja lähes joka koulussa toimii oma Punaisen Ristin kerho. Toki kerhotoiminta kouluissa on Yhdysvalloissa muutenkin yleisempää kuin meillä Suomessa, mutta kenties jotain vastaavaa kannattaisi koettaa täälläkin, erityisesti nuorisoryhmien tapauksessa.

Tapasimme kymmeniä nuoria vapaaehtoisia, ja saimmepa muutaman aidon ystävänkin. Pääsimme myös leirille, nimittäin uusien vapaaehtoisten koulutuskurssille nimeltään Leadership Development Center (LDC). Tämä neljän päivän pituinen leiri vastaa jossain määrin meidän nuorisopromokoulutustamme, joskin sen tarkoitus oli mielestäni tarkemmin määritelty kuin kotoinen promokurssimme. Lisäksi osallistujamäärä oli luonnollisesti aivan eri mittakaavaa kuin meillä, noin 140 nuorta koulutettavaa ja henkilökunta vielä päälle.

Kurssin tarkoitus oli kouluttaa nuorille pääasiat Punaisesta Rististä, ensiavun perusteet sekä antaa tarvittavat tiedot ja työkalut oman koulukerhon perustamiseksi ja sen toimintaan osallistumiseksi. Oli hauska nähdä, kuinka näinkin suuri leiri Amerikassa järjestetään, ja tutustua muihin leiriläisiin ja ohjaajiin. Erityisesti ihastuin erääseen ohjelmanumeroon, Diversity Workshopiin, tunteita herättävään harjoitukseen, jossa käsitellään mm. ennakkoluuloja ja kunkin elämässään kohtaamia vaikeuksia. Aion soveltaa oppimaani tulevilla Punaisen Ristin leireilläni, ehkä aivan erityisesti se sopisi kontaktileiri HerziCampille.

Kuulemiemme ja pitämiemme esitelmien, LDC:n ja Save-a-Life-Saturdayn lisäksi varsinaisia Punaisen Ristin aktiviteettejamme oli projekti, jonka toteutimme kolmen viikon aikana toimistolla. Projektissa tutustuimme kukin paikallisen Punaisen Ristin toimintamuotoon tarkemmin ja laadimme suunnitelman sen tuomisesta omiin maihimme. Oman projektini tein nimenomaan Save-a-life-Saturday –tapahtumasta, nimittäin toivoisin, että Suomessakin ensiapuopetusta tarjottaisiin ihmisille halvemmalla ja lyhyemmin kuin nykyiset EA-kurssit. Hahmottelin julkisella paikalla, kuten ostoskeskuksessa tai kaupungilla pidettävää tapahtumaa, jossa ohikulkijat voisivat lyhyessä ajassa opetella muutamia tärkeitä taitoja, vaikkapa kylkiasentoon kääntämisen ja hätänumeroon soittamisen. Kenties koetamme järjestää jotain tällaista osastomme alueella jossain välissä, mutta ilmeisesti jossain määrin vastaavia tapahtumia järjestetään tai ainakin suunnitellaan Suomessa muutenkin. Tästä kuulin kuitenkin vasta reissusta palattuani, joten katsotaan, katsotaan.

Projektin toteuttaminen tuntui jotenkin nimelliseltä, kuin se toteutettaisiin vain siksi, että reissusta jäisi edes jotain ”konkreettista” käteen. Aikaa sen tekemiselle ei ollut varattu mitenkään ruhtinaallisesti, enkä usko että toteuttamastani projektista olisi varsinaisesti hyötyä Suomen Punaiselle Ristille. Sinänsä kuitenkin tajuan projektin idean, olihan se mielenkiintoista tutustua valitsemaani aihealueeseen vielä tarkemmin, sekä juttelemalla työntekijöiden kanssa että kokeilemalla sitä käytännössäkin.

Matkan aikana olimme tietenkin koko ajan tekemisissä Punaisen Ristin kanssa eri tavoin, juttelimme San Franciscon toimiston työntekijöiden ja vapaaehtoisten kanssa heidän toimistaan ja vaihdoimme ideoita. Katharinan ja Johnnyn, eli kahden muun harjoittelijan kanssa puhuimme omien maidemme Punaisista Risteistä ja toistemme suunnitelmista. Katharina aikoo koulututtua lääkäriksi ja työskennellä Itävallan Punaisen Ristin ambulanssipalveluksessa, ja hänellä riittikin juttua erityisesti San Franciscon Punaisen Ristin sairaanhoitajien ja tulipalovalmiusosaston työntekijöiden kanssa. Johnnylla taas oli jo perheenkin kautta siteitä Laosin Punaiseen Ristiin, ja hän inspiroitui matkan aikana erityisesti katastrofivalmiudesta, ja toivookin tulevaisuudessa kehittävänsä sitä kotimaassaan.

Myös itselleni reissu oli suuri innostuksen lähde, ja jossain määrin myös unelmien täyttymys. Punaiseen Ristiin tutustuminen kansainvälisesti on jo pitkään ollut haaveeni, ja tämä matka toivottavasti yksi etappi matkalla varsinaiseksi avustustyöntekijäksi. Kuten aiemmin totesin, Suomen Punainen Risti toteuttamastani projektista tuskin suoraan hyötyy, mutta minulle se oli sitäkin tärkeämpää oppia. Välillisesti hyötyä koituu kuitenkin järjestöllemmekin väkisinkin; oma motivaationi jatkaa järjestömme toiminnassa kasvoi entisestään, ja taisipa reissuni kasvattaa myös osastoni uusien nuorten vapaaehtoisten innostusta. Kun kerran ulkomaillekin voi tätä kautta päästä!

Voi olla, että ensi vuonna ohjelmaan ei haeta osallistujia Suomesta. Vuosittain he kuulemma lähettävät kirjeen noin 50 eri maahan, ja pyrkivät aina ottamaan harjoittelijoita eri paikoista kuin aiemmin. Mikäli kutsu kuitenkin tulee, niin kuin se todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin taas tulee (onhan ohjelma pyörinyt jo vuosikymmeniä, tuskin se ihan pian loppuu), suosittelen vapaaehtoisiamme ehdottomasti hakemaan. Kokemus oli ikimuistoinen, ja ohjelmasta vastaavat työntekijät, vapaaehtoiset ja host-perheet todella välittivät meidän matkamme onnistumisesta.

Katso kuvat liitteestä!

Teksti ja kuvat: Artturi Ylinen

Liitetiedostot: