Ihmisenä ihmisille

Assistenttina työskentelevä Merja sai kipinän vapaaehtoistyöhön perintönä äidiltään, jolle lähimmäisen auttaminen on osa elämäntapaa. Merja onkin ehtinyt vuosien mittaan toimia vapaaehtoisena Nuorten kriisipisteessä ja ystävänä useammalle eri-ikäiselle ihmiselle. 

Sirius-kerhon toimintaan Merja lähti mukaan, kun hänen miehensä luki Länsiväylä-lehdestä jutun uusien vetäjien tarpeesta. Hän on nyt toiminut vetäjänä vuoden ajan osana neljän vapaaehtoisen porukkaa. Vuoteen on sisältynyt niin toiminnan suunnittelua, musiikkivisan vetämistä kuin jokakertaiset kahvittelut ja arvonnat. "Koska minulla ei ole kerhon ohjaamiseen liittyvää koulutusta, vuosi on kulunut uuteen tehtävään oppiessa. Riittämättömyyden tunteen iskiessä on kuitenkin ollut hyvä muistuttaa itseään siitä, että näissä hommissa riittää, kun on ihmisenä läsnä ja yrittää parhaansa", Merja nauraa.

Kuluneen Sirius-vuoden kohokohtia ovat olleet vastavuoroiset vieralut Otsolahden päiväkodin kanssa. "Eläkeläisten ja päiväkotilasten kohtaamisessa on sellaista iloa, joka tarttuu itseenkin", Merja tuumii. Ilon tuottaminen myös toisille onkin Merjalle tärkeimpiä syitä vapaaehtoistoimintaan.

Vapaa-ajallaan moneen mukaan ehtivä Merja harrastaa käsitöitä, kalligrafiaa sekä pilatesta, ja on hänet tavattu vatsatanssimasta yhdessä presidentti Halosenkin kanssa. Vapaaehtoistyötä hän suosittelee jokaiselle, jolla on vähääkään kiinnostusta auttamiseen. "Vapaaehtoistyötä tekevän ihmisen ei tarvitse olla mikään pyhimys, vaan tämän voi ottaa harrastuksena siinä missä muutkin aktiviteetit.", Merja innostaa muitakin mukaan.